maanantai 22. syyskuuta 2014

Maestron muistolle

Peter von Bagh (1943-2014)

Aina silloin tällöin haaveilin salaa pääseväni kunnolla keskustelemaan Peter von Baghin kanssa elokuvista kahden kesken. Sodankylässä, jossa hänet olen monesti tavannut, tällainen ei tietenkään olisi ollut mahdollista, sillä niin paljon muutakin tekemistä hänellä siellä oli ollut tai muuten vaan jo valmiiksi juttuseuraa. Koska harvemmin itse haluan häiritä muita, niin useimmin olinkin sijoittanut nämä keskustelut julkisiin kulkuneuvoihin, joissa lukiessani jotain, ehkä von Baghin itsensä kirjoittamaa, elokuva-aiheista opusta hän nyt vain olisi istunut viereeni, nähnyt lukemistoni ja aloittanut keskustelun. Toisessa versiossa hän olisi tullut pitämään luentoa työpaikalleni ja minä elokuvafanina olisin saanut tehtäväkseni pitää hänelle seuraa. Näissä haaveissa kuvittelin meidän puhuvan vähän yhdestä jos toisestakin elokuviin liittyvistä asioista niin, että välillä olisin jopa haastanut häntä hänen toisinaan jyrkistäkin mielipiteistään, mutta samalla tietäen varsinkin elokuvatietämystä vaativissa asioissa jääväni loppujen lopuksi pahasti alakynteen, sillä sillä saralla olen pelkkä amatööri von Baghin rinnalla. Nyt kuitenkin nämä salaisetkin haaveet voi unohtaa, sillä tänään maanantaina elokuvaväki sai kuulla surullisen uutisen 71-vuotiaan Peter von Baghin poismenosta.

Lukuisat mediat ovat jo käsitelleet von Baghin kuolemaa kertoen hänen vaiheistaan, intohimosta elokuvaan kuin myös hänen ansaitusti arvostetusta asemasta elokuva-alan asiantuntijana, joten en lähde niitä sen kummemmin kertaamaan. Sen sijaan kerron, pääasiassa, hieman omasta suhteestani häneen.

En ollut läheskään kaikesta samaa mieltä von Baghin kanssa, esimerkkinä nykyisistä teattereihin saapuvista elokuvien laadusta tai elokuvien digitalisoinneista, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt von Baghia suuressa arvossa, sillä hänen tietämyksensä alalta hakee ainakin täällä kotimaassa vertaistaan. Olen lukenut nyt kaksi hänen kirjoittamaansa kirjaa, Elokuvan historia ja Uusi suomalaisen elokuvan kultainen kirja, kolmannen, Elokuvan ilokirjan jo odottaessa lukuvuoroaan, enkä ole voinut kuin ihmetellä, mistä tuo kaikki tieto oikein kumpuaa, vaikka samalla olenkin tiennyt vastauksen: mistäpä muusta kuin suuresta intohimosta elokuviin ja sen myötä elokuvan parissa työskentelemistä, elokuvia tutkiessa sekä festivaaleja ja arkistoja kiertäessä. Elämäntapa, josta kaltaiseni harrastelija voi vain haaveilla.

Ei ole ehkä oikea aika pohtia sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu kaikissa niissä projekteissa, joissa von Bagh on ollut mukana, mutta hänen kuolemansa jättää todella ison aukon täytettäväksi ja monessa tapauksessa häntä onkin vaikea korvata ottaen nyt huomioon senkin, että von Bagh on tietääkseni jokseenkin iso tekijä myös kansainvälisesti. Se kuitenkin todettakoon, että perinnökseen von Bagh jättää suuren määrän elokuvatietämystä etenkin kirjallisuuden kautta, ja elokuva aiheena olisi ilman von Baghin panostusta Suomessa jokseenkin lapsenkengissä, mutta vahvistaessaankin omaa elokuvatietämystään jää todennäköisesti edelleen valovuosien päähän siitä valtavasta tietotasosta, jonka von Bagh pitkällä urallaan ehti itselleen hankkia. Itse olen tässä viime vuosina Sodankylän elokuvajuhlilla käydessäni ottanut tavakseni ostaa paikan päältä aina yhden von Baghin kirjoittamista 36 kirjoista, joista suurin osa käsittelevätkin elokuvaa yhdeltä jos toiseltakin eri kantilta, ja tätä perinnettä aion jatkaa myös tulevaisuudessa ja mitä jottei tässä jossain vaiheessa tulisi poimittua mukaan myös viime vuonna julkaistu, von Baghin ystävien Olaf Möllerin ja Antti Alasen toimittama elämäkerta Citizen Peter.

Elokuvia olen nähnyt von Baghilta harmittavan vähän, ainoastaan yhden lyhytelokuvan (Joulukuu, ehkä) sekä Sodankylä ikuisesti -sarjan. Ehkä ensi kesänä Sodankylässä näemme jonkinlaisen von Baghin muistolle rakennetun teeman? Sitä odotellessa Yle Teema muistaa ensi viikon lauantaina eli 4.10. von Baghia Teemalauantaissa ja ainakin allekirjoittanut on tuolloin varmasti tv:n äärellä. Olkaa tekin.

Peter von Baghin muistolle!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Sodankylä, Twitter ja puuttuvia 1001-elokuvia

Kuvan (vanha) kyltti ei liity tapaukseen, tai no... ehkä vähän.

Kyllä! Se aika on taas täällä, Midnight Sun Film Festival eli tuttavallisemmin Sodankylän elokuvajuhlat. Kaikenlaista on taas luvassa,vaikka siinä mielessä näköpiirissä on harmaita pilviä, että päävieraisiin lukeutuva Peter Greenaway saattaa jättää kekkerit väliin, kun ei tulekaan ihan vielä tänne elokuvaansa kuvaamaan, vaan vasta syksyllä. No, enhän minä sitä nimenomaan ollut menossa katsomaan, mutta olisihan se ollut kiva saada herra käymään. Ehkä tilanne vielä muuttuu. Noin muuten odotettavissa onkin taas parikymmentä leffaa ja siten liian vähän unta ja kiirettäkin pitää ajoittain. Muutama pakko nähdä -osastoa edustava leffa (Snowpiercer ja 1001-leffat), mutta muuten menen aika vapaasti leffasta toiseen yrittäen nähdä mahdollisimman monipuolisesti leffoja, enkä siten stressaa liikaa tiettyjen elokuvien näkemisen perään, vaikka alustava ohjelmani onkin jo valmis. Viikonlopuksi on luvattu paljon vettä ja jopa vain viiden asteen lämpötiloja, joten lämmintä on otettava mukaan.

En nyt ole aivan varma, tulenko tekemään raportteja tuosta reissusta, mutta saattaa olla. Vähän fiiliksen mukaan, nyt olen vielä kahden vaiheilla. Kamera tulee kuitenkin otettua mukaan ja kuvia napsittua, joten kenties, kenties. Jotain on sentään ehkä luvassa. Olen nimittäin avannut Twitter-tilin, johon olen jo joitakin kommentteja tämän vuoden elokuvista pistänytkin ja nyt ajattelin käyttää sitä Sodankylässäkin, sikäli mikäli se suostuu kännykälläni (Nokia 2330 Classic) toimimaan. Ensitesti Opera Minin kanssa jätti vähän epäilyksiä. Aluksi merkkasin nämä viestini omalla hashtagilla, mutta sitten huomasin, että Twitterin hashtag-muisti on kovin lyhyt, vaikka kaikki viestit tallessa olisivatkin, joten luovuin siitä ja samalla luovuin ajatuksestani siirtää 1001-projektini sinne. Eihän siellä tietenkään pysty samalla tasolla käsittelemään leffoja kuin blogin puolella (se merkkien vähyys ajaa mut hulluksi!), mutta jos joku nyt haluaa seurailla arvostelutynkiäni lähinnä teatterileffoista, niin onnistuu täältä tai hakusanalla @SimoRissanen (toivottavasti). Ajoittain muutakin kuin leffoja.

Näin lopuksi vielä 1001-elokuvista. Vaikka 1001-elokuvia tuleekin Sodankylässä nähtyä ainakin pari (ehkä pari lisää, jos Greenaway tuleekin paikalle), niin seuraava arvostelulasti tulee sitten joskus syksyllä; Twitterissä toki ehkä lyhyt maininta noista Sodankylän leffoista (Mansikkapaikka ja Matka Italiassa). Ensimmäinen tavoite on ollut saada ne kaikki dvd:lle (tai bluraylle), mutta koska ihan kaikkia ei ole löytynyt kovan haeskelunkaan jälkeen, on kakkostavoitteeni ollut tietenkin ylipäätään nähdä ne... ja vieläpä laillisia teitä. Toki omistamassani 1001 elokuvaa -painoksessa on suomalaisten elokuvien lisäyksen vuoksi enemmän kuin 1001 elokuvaa, joten jouston varaa on, mutta silti yritän saada ne kaikki nähtyä.

Minun on jo pitkään pitänyt listata ne löytymättömät elokuvat, jotta pysyisin paremmin kärryllä niistä ja tässä ne nyt on. Päivittelen listaa varmaan tähän postiin sitä mukaa kuin lisää niitä tulee. Jos leffoja tulee vastaan jossain, joko myytävänä (suomi- tai enkkutekstein) tai esityksenä tv:stä/festareilla/Orionissa, niin saa vinkata, vaikka yritän myös itse olla hereillä ja tarkistaa mahdolliset esityspaikat tarkkaan. Mainittakoon nyt sen verran vielä, että haeskelen näitä elokuvia lähinnä silloin, kun ostan näitä 1001-leffoja enemmän kerralla ja edellisen kerran näin tapahtui toissa syksynä, joten tilanne joidenkin leffojen osalta saattaa olla muuttunut.

- De Stilte Rond Christine M. - Hollantilaisfilmi, jonka englanninkielinen nimi on A Question of Silence.
- La Souriante Madame Beudet - Tämänhän lyhäriksi laskettavan mykänhän itse asiassa olen nähnyt jo pari vuotta sitten Sodankylässä, mutta dvd-julkaisua en onnistunut löytämään, joten tämän leffan osalta hakusessa vain se. 
- Oliivipuiden katveessa - Abbas Kiarostamin Koker-trilogian päätösosa, joten leffan lisäksi pitäisi saada kokoon koko trilogiakin. Tästä itse asiassa löytyi myyntikappale jostain iranilaisia leffoja kauppaavasta jenkeissä toimivasta firmasta, mutta pieni googletus kertoi lafkan myyvän piraattikappaleita, minkä lisäksi myös kuvanlaatu aivan olematon.
- Zu Früh, Zu Spät - Ranskalainen elokuva oikealta nimeltään Trop tôt, trop tard; miksi nimi on kirjassa saksaksi, en tiedä. Puuttuvista leffoista mysteerisin, sillä vaikka siitä onkin IMDb:ssä juttua, tietoa elokuvasta on hyvin vaikea löytää.
- Äiti ja huora - Niin ikään ranskalainen leffa, alkuperäiseltä nimeltään La maman et la putain. Ensimmäinen näistä leffoista, jonka löytymisen koin mahdottomaksi. Muistaakseni ohjaaja Jean Eustachen tai tämän suvulla on ollut jotain kiistaa tekijänoikeuskorvauksista, minkä vuoksi elokuvaa ei ole juuri missään esitetty viimeisten vuosikymmenien aikana, eikä siten ole saatavilla dvd:llekään. Tai itse asiassa on, mutta syystä, jota en tiedä, vain Japanissa ja ilmeisesti vieläpä aitona versiona, mutta sikäläisessä julkaisussa ei ole edes enkkutekstejä, joten sinne on saanut jäädä.

Mut joo, palaillaan!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Project 1001, osat 256-260: Tahdon naimisiin, Umberto D. - elämän vanki, Vaarattomia vakoilijoita, Yhteiskunnan vihollinen ja Erämaan armoille

Taas on aikaa kulunut sitten viime arvosteluiden, mutta mitäs pienistä. Leffateatterissa on ollut ruuhkakuukaudet, minkä lisäksi muut harrastukset ovat taanneet sen, ettei enää ole ehtinyt katsomaan leffoja niistä kotiuduttua, joskin tähänkin on pienenpieni valonpilkahdus näköpiirissä, mutta saa nyt nähdä. Näiden lisäksi tuli vielä muutettua tuossa kuukausi sitten ja se vei tavalla tai toisella melkein kaiken huomion moneksi viikoksi. Noh, se on pientä.

Nyt vuorossa kuitenkin tämänkertaisen 1001-putken viimeiset leffat, jos nyt mistään putkesta voi puhua, kun sen ensimmäiset leffat tuli katsottua jo yli vuosi sitten. Joo, vähän on leffojen katselut laskenut. Seuraaviin (uusiin) 1001-elokuviin on noin kolmenkymmenen leffan väli, joten saa nyt nähdä, milloin näihin palataan. Ties vaikka jatkaisin tuollon näiden(kin) osalta minulle aivan uudella konseptilla.



256/1001: Tahdon naimisiin

Muriel (Toni Collette) haluaa naimisiin, mutta ei ole sieltä hehkeimmästä päästä. Tahdon naimisiin on kohonnut jonkinlaiseen kulttiklassikon asemaan, mutta itse en sitä ihan sellaiseksi nostaisi. Onhan siinä kieltämättä omaperäisyyttä paljon mukana ja joitakin yllätyksiäkin, mutta Muriel ei vain onnistu voittamaan kunnolla puolelleen, vaikka tämän tästä hihityttääkin. ABBA-musiikilla itseään mainostavaksi elokuvaksi olisi kaivannut enemmän variaatiota kappaleisiin, nyt vain pyöritellään muutamia kappaleita uudestaan ja uudestaan. ABBA-imitaatio (kuva vasemmalla) on ehdottomasti elokuvan kohokohta, jonka aikana tulee naurettua oikein kunnolla.

Pisteitä: 3/5

257/1001: Umberto D. - elämän vanki

Elokuva ikääntyvästä Umbertosta (Carlo Battisti), joka kaipaa enemmän eläkettä, eikä kykene maksamaan edes vuokriaan, mikä tietää häätöuhkaa. Myönnettävä on, että nimi ei herättänyt suuria intohimoja ainakaan ennen kuin tajusin, kuka ohjaaja onkaan; Vittorio De Sican Polkupyörävaras kun tuli nähtyä syksyllä ja pidin näkemästäni. Umberto D. - elämän vanki jatkaakin tuon elokuvan viitoittamalla neorealistisella tiellä tarjoten selkeitä yhtymäkohtia kyseiseen elokuvaan. Ihan samanlaisiin tunnelmiin ei tämän kohdalla pääse, vaikka ihan mukiinmenevästä leffasta kyse onkin. Umberton tilanteen korjausyrityksissä ei vain riitä yhtä paljon viehätystä kuin Polkupyörävarkaassa Antonion polkupyörän etsimisessä... jännityksestä nyt puhumattakaan. Loppua kohden edellä mainittu elokuva tuleekin vahvemmin mieleen, mutta Umberton koirassa ei ole samaa vetovoimaa kuin Antonion polkupyörässä.

Pisteitä: 3/5

258/1001: Vaarattomia vakoilijoita

Rick (Dean Martin) on sarjakuvataiteilija, joka haluaisi päästä urallaan eteenpäin ja siihen tarjoutuu tilaisuus sarjakuvia rakastavan kämppiksen Eugenen (Jerry Lewis) vilkkaan mielikuvituksen avulla. Jos nyt ei mennyt Jerry Lewis -neitsyys, niin edellisestä Lewis-leffan näkemisestä on vähintäänkin 20 vuotta. Niinpä odotukseni olivatkin ainakin hivenen korkealla, mutta nuo odotukset eivät ihan täyttyneet. Vaarattomia vakoilijoita tarjoaa kyllä ihan hauskoja hetkiä, kuten Eugenen syömisjutut, mutta ei niitäkään jatkuvalla syötöllä, vaikka Lewisin naamanvääntelyitä katseleekin mielellään. Absurdeista hetkistään huolimatta tarina ei täysin vedä, mutta kyllä sen parissa aika melko kivuttomasti menee. Harmiton hupsutteluleffa, mutta toivottavasti Lewis-Martin -kollaboraatioissa löytyy niitä naurettavampia ja enemmänkin virtaa sisältäviä elokuvia.

Pisteitä 3/5

259/1001: Yhteiskunnan vihollinen

Varhaisien gangsterielokuvien yhtenä virstanpylväänä pidetty Yhteiskunnan vihollinen kertoo James Gagneyn upeasti esittämästä kovanaama Tom Powersista, joka jo varhain poikkeaa kaidalta polulta ja sitä kautta kunnon gangsteriksi. Elokuva, jonka olisin ehdottomasti halunnut nähdä jo ilmestyessään. Yhteiskunnan vihollinen tarjoaa melko suoraviivaisen gangsteritarinan, mutta tekee sen sinänsä tyylipuhtaasti. Se ei liiemmin moralisoi, mutta ei myöskään ihannoikaan gangsterielämää, vaan antaa yhdenlaisen näkemyksen gangsterielämästä. Elokuva on myös varsin kompakti paketti, eikä alle puolentoista tunnin pituudella ole todellakaan liian pitkä. Ainoa ongelma on vain se, että paljon myöhemmin gangsterielokuvien ja -sarjojen kautta genressä on nähty aikalailla kaikki(?) ja vieläpä paljon monipuolisemmin ja tyylitellymmin, ettei tällainen perinteinen tarina kykene tarjoamaan kunnolla tarttumapintaa ja siten onkin selkeän vanhanaikainen. Tuoreeltaan 1930-luvulla nähtynä elokuva olisi luultavasti ollut kuitenkin ihan kunkku!

Pisteitä: 3/5

260/1001: Erämaan armoille

Tositapahtumiin perustuva elokuva Chris McCandlessista (Emile Hirsch), joka rikkaan perheen vesana hylkää materialistisen elämäntyylin ja lähtee luonnon helmaan elämään mahdollisimman yksinkertaista ja siten stressivapaata elämää. 1001 elokuvaa -kirjan tuorein katsomaton elokuva Erämaan armoille on kerännyt paljon kehuja ja onpahan IMDb:n #250-listallakin (tällä hetkellä sijalla 155), joten itsekin olen odotellut tämän näkemistä, mutta ei, en vain päässyt kiinni elokuvan tunnelmaan. McCandless löytää paikkansa nykyisyydessä ja samalla näytellään, kuinka hän löytää tiensä sinne menneisyydessä, jolloin hän myös tapaa monenlaisia ihmisiä. Hirsch tekee ihan hyvää työtä McCandlessina ja niinpä hahmon sielunmaisemaan pääseekin ajoittain, mutta ei tarpeeksi, jotta elokuva olisi saanut haikailemaan samanmoista elämäntapaa, mihin on eittämättä pyritty. Lopullisesti elokuvan kuitenkin onnistuu melkein pilaamaan elokuvan liian pitkä kesto, sillä vajaa kaksi ja puoli tuntia on tälle elokuvalle ehdottomasti liikaa. Kuten sanoin, Hirsch tekee hyvää työtä, mutta sen lisäksi, että Sean Penn ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan, olisi myös elokuvan pääosa sopinut mielestäni hyvin hänellekin.

Pisteitä: 2/5

----------------------------------

PS. Ja koska en luultavasti kirjoittele ihan hetkeen, niin suosittelenpa elokuvaa, joka minulle oli trailerinsa turvin ehtinyt nousta kevään odotetuimmaksi elokuvaksi ja joka todellakin lunasti sille asettamani odotukset täydellisesti, kun sen Finnkinon ennakossa näin: ensi perjantaina varsinaiseen ensi-iltaan tuleva Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel. Menkää katsomaan se! DO IT!