tiistai 3. syyskuuta 2013

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2013


Herätessäni viime torstaina Forssa edusti minulle vielä paikkaa, jossa aina pysähdytään matkalla Helsinkiin, kulkuvälineestä riippuen joko Autokeitaalla/ABC:llä tai linja-autoasemalla. Kaikki kuitenkin muuttui vielä aamupäivän aikana, kun luin lehdestä tai netistä siellä järjestettävistä mykkäelokuvafestivaaleista. Olin kyllä kuullut näistä ainakin kerran aiemminkin, mutta kun silloin olin elänyt vielä säästöbudjetilla, festarit vähän niin kuin unohtuivat mielistäni täysin. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, ja vaikka en hirveästi perusta suunnitelmien muuttamisista lyhyellä varoitusajalla, ja kun mulla tosiaan oli jo viikonlopulle muuta ohjelmaa ("sitä samaa kuin aina ennenkin"), joten ensin ajattelin, että "tonne vois yrittää muistaa mennä ensi vuonna", mutta kyseisen päivän aikana syntyi päätös siitä, että viikonloppusuunnitelmat uusiksi ja lauantaiksi festareille. Tämä tosin tiesi lauantaina ysiltä aamulla bussiin nousua ja paluuta Poriin aamuyön tunteina (kolmen jälkeen), mutta kerrankos sitä. ;)

Festivaalit itsessään olivat aika pienimuotoiset, mutta sitäkin tunnelmallisemmat ja yleisfiilis oli aika rento. Paikkana toimi Elävien kuvien teatterina toimiva "peruspuutalo", joka oli ihan kiva paikka, mitä nyt penkit vaativat hieman totuttelua, mutta toiseen elokuvaan mennessä niilläkin tottui olemaan. Ennen jokaista elokuvaa mykkäelokuvaspesialisti Kari Glödstaf (blogi täällä) kertoili hieman elokuvista ja niiden taustoista ja kun elokuvat tekijöineen eivät minulle kovin tuttuja olleet (jos ollenkaan), niin ihan kiinnostavia juttuja kuultiinkin. Ensimmäisen elokuvan (Die Arme Jenny) tullessa väkeä oli vielä aika vähäsen, mutta lopuissa elokuvissa väkeä olikin sitten selvästi enemmän niin, että paikka ainakin näytti ajoittain loppuunmyydyltä. Ulkopuolella oli sitten festarikrääsääkin tarjolla ja perinteisesti tapahtumapaita tuli ostettua.


Lauantaina festareilla esitettiin kuusi elokuvaa vuosilta 1912-1934 edustaen elokuvia Kiinasta, Saksasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Ohjaajanimistä mainittakoon ainakin Mauritz Stiller ja G.W. Pabst, joista molemmat kyllä olivat nimeltä tuttuja, mutta kummankaan elokuvia en ollut ennen nähnyt. Näyttelijöiden kirjoon kuuluivat Mary Pickford, Louise Brooks, Karin Molander, Asta Nielsen sekä Ruan Lingyu, joka oli saanut naamansa myös festaripaitaankin.

Tämän vuoden teemana olivat mykkäelokuvan naiset eli he näyttelivät elokuvissa pääosaa ja tämä on syy sille, miksi juuri heitä edellä listasin. Jos lauantain tarjonta edusti tyypillistä kuvaa naisista mykkäkaudella, niin eipä heillä kovin lujasti sen ajan elokuvissa mennyt. Tarjolla kun oli prostituutiota, yleistä ankeutta, miesten pettämiksi tulemista ja muuta kurjuutta. Lauantain parhaasta elokuvasta vastannut Stillerin Rakkaus ja sanomalehtitoimi tarjosi sentään selvästi kepeämpää menoa ruotsalaisen maalaiskomedian puitteissa. Mielenkiintoinen piirre näissä vakavammissa elokuvissa oli kuitenkin se, että oli aihe kuinka masentava tahansa, niin mukaan silti saattoi mahtua huumoriakin, kuten Pickfordin kaitsiessa lapsia vankeudessa Turvattomissa tai Pabstin Kadotetun päiväkirjassa nähty "tanssiopetuskohtaus".


Rakkaus ja sanomalehtitoimen lisäksi ainakin jonkinlaisen vaikutuksen teki niin Kadotetun päiväkirja, harhaanjohtavasti suomennettu Kalastajatyttö kuin myös Turvattomat, ja vaikka kaksi muuta esitettyä elokuvaa, Die Arme Jenny ja Jumalatar, eivät ihan yhtä paljon lämmittäneetkään, niin kokonaisuutena päivän anti jäi selvästi positiivisen puolelle ja eiköhän Forssaan tule suunnattua tulevinakin vuosina.

Forssa saakin edustaa tästä lähtien "sitä paikkaa, jossa on ne mykkäleffafestarit". :)

PS. Lauantain elokuvien IMDb-linkit:

Die Arme Jenny
Rakkaus ja sanomalehtitoimi
Kalastajatyttö
Kadotetun päiväkirja
Turvattomat
Jumalatar

6 kommenttia:

  1. Hitsi vie, olisit nyt tullut jutustelemaan kun kerran samoilla kulmilla heiluttiin.

    VastaaPoista
  2. Viude, oon kotoisin Forssan seudulta mutta en siitä huolimatta oo IKINÄ ollut noilla festareilla. Naurettavaa, tiedän! :) Mutta mukavaa että olit. Eikös siellä ole niin että kaikissa leffoissa on elävä musiikki (pianisti) säestämässä? Varmasti mielenkiintoinen kokemus. Ehkä ensvuonna... :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä Forssan kemut kannattaa katsastaa vaikka ihan tuon säestyksen vuoksi, sen verran vahvoja ja komeita tulkintoja siellä kuulee.

    VastaaPoista
  4. Kari, no, riittihän sulla juttukavereita muuteskin. ;)

    Tiinanen, livesäestyksellä tosiaan mentiin pelkästä pianonsoittajasta vähän isompaan orkestraatioon. Mihinkään Sodankylän kaltaisiin sinfoniaorkestereihin ei tilat anna myöten, mutta ei sellaisia kaipaamaan jäänytkään. Hyviä ja mielenkiintoisia tulkintoja tosiaan on muutenkin.

    VastaaPoista
  5. "peruspuutalo" sattuu olemaan Suomen vanhin maaseutuelokuvateatteri, on siis rakennettu ihan tarkoitukseen ja ensimmäinen elokuva siellä on esitetty 1906.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, ei se silti tarkota sitä, etteikö se näytä ulospäin ihan "peruspuutalolta". ;)

    VastaaPoista