keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Sodankylä 2013, osa 2/2: Leffoja leffojen perään


23 elokuvaa, yksi peruuntunut leffa, yksi aamukeskustelu, Leffaraati, pari ostettua kirjaa ja festarikrääsää, muutama ostettu leffa sekä ihan liian vähän unta,  mutta sitten taas sitäkin enemmän kahvia. Siinä lyhykäisyydessään tämänvuotisen Midnight Sun Film Festivalin saldo.

Joo, tulihan sitä taas leffoja katottua. Kuten ennenkin, aika monipuolisesti yritin leffoja katsella eli keskittymättä yhteenkään ohjaajaan tai muuhun tekijään ja sama toistuu jatkossakin ainakin niin kauan kuin festareiden teemana tai vieraana ei ole Meryl Streep. Näin ollen leffoja tuli katsottua niin Suomesta, Romaniasta, Yhdysvalloista, Briteistä, Turkista, Ranskasta ja vaikka mistä. Lajityyppejä tuli katsottua komediasta draamaan ja dokumentista kauhuun, joten aika paljon erilaista sitä tuli tosiaan katsottua.

Festarijulistekollaasi

Elokuvista parhaimmistoa edustivat Yol, Pilvien syleilyssä, Valiojoukko ja Berberian Sound Studio, kun taas heikommin minuun upposivat Nyrkit taskussa, Occident, Change of Life sekä Room 237, joista jälkimmäisen pilasi salaliittolöpinä. Muut olivat sitten siitä väliltä, eli kokonaisuudessaan olin leffatarjontaan ihan tyytyväinen.

Erikoiseksi tämän vuoden elokuvaohjelmiston teki omalta osaltani se, että tänä vuonna katsottujen dokumenttien määrä oli asiaa mitenkään suunnittelematta verrattain korkealla katsottuani niitä neljä, tai viisi, jos Taanila-näytösajan kaksi dokumenttia laskee omiksi dokumenteiksi (mitä en nyt varsinaisesti tuppaa tekemään). Tosin tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että yksi dokumentti, Beware of Mr. Baker tuli (ainoana) mentyä katsomaan ilman minkäänlaisia ennakkotietoja, vaan se toimi random-valintana ennen lauantain omalta osin päättävää seuraavaa näytöstä eli Room 237-dokkaria. Lisäksi erikoista on sekin, että siinä missä olen aiempina vuosina löytänyt (melkein vaikka väkisin) vain yhden tai kaksi näytöstä katsottavaksi Pikku Teltassa, tänä vuonna niitäkin oli viisi.

Olutrunojen mestari Tiinaliisa Multamäki

Edellisessä postauksessa kerroin Jan Troellin Tässä on elämäsi -elokuvan peruuntumisen olleen ehdottomasti se festivaalien suurin pettymys noin niin kuin järjestäjien puolesta, sillä vaikka teknisiä ongelmia tuntui olevan tänä vuonna yllättävän paljon (tai sitten aiemmin osannut välttää "ongelmanäytökset"), niin muita elokuvia ei sentään jouduttu perumaan.

Henkilökohtaisella tasolla harmitusta aiheutti se, että vaikka festareilla esitettiin muutamakin espanjankielinen elokuva, joista Almodóvarin Matkarakastajat pariinkin otteeseen, niin yhtäkään en aikataulujen mättäessä ehtinyt näkemään. Matkarakastajat esitettiin juuri siihen aikaan, kun olin raijaamassa kamojani majapaikkaan Luostolle (vaihtoehtona oli matkalaukun kantaminen iltaan asti näytöksestä toiseen; ei kiva) ja toisen kerran vasta sunnuntai-iltana, kun olin jo poistunut Sodankylästä. Blancanievesin olisin kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä ehtinyt nähdä, mutta se alkoi yhdeltä yöllä ja minun vain piti päästä siinä vaiheessa nukkumaan. Kolmas elokuva tulikin sitten samaan aikaan Hitchcockin Puhtauden lunnaiden mykkäesityksen aikana,  joten sekin jäi väliin. No, ehkä ensi vuonna vähän enemmän. Pieni harmitus oli sekin, ettei viime vuoden lailla myynnissä ollut Peter von Baghin Lajien syntyä, jota olin ajatellut tämän vuoden leffakirjaostokseksi, mutta tilalle "sain" kuitenkin Suomalaisen elokuvan uuden kultainen kirjan.

Frisbeen heittoa kolmelta yöllä

Paljon elokuvia tarkoittikin sitten vähän unta, varsinkin kun majapaikkaan oli se tutut 35 minuuttia matkaa festaribussilla. Tällä kertaa valitsin mökin sen etäisyyden mukaan ja niinpä festaribussille käveli muutamassa minuutissa, kun kaksi vuotta sitten meni n. 20 minuuttia. Ei ihan yhtä viihtyisä kuin se aiempi mökki, mutta ajoi asiansa eli kunhan syötyä ja nukuttua sai, niin hyvä. Ekana yönä nukuin ruhtinaalliset neljä tuntia ja muina öinä maksimissaan kolme, mutta minkäs teet, kun Sodankylässä vietetyn ajan määritti pitkälti se ensimmäinen kiinnostava näytös tai tapahtuma (lue = aamukeskustelu) ja viimeinen näytös ja kun yöaikaan sijoitettiin niin Lucio Fulcin House by the Cemetery (eka Fulcini, joten pakko oli nähdä) kuin myös Room 237, niin eihän sieltä sitten kovin aikaisin lähdetty.

Koko nukkumisasian kruunasi yöjunalla tehty matka, sillä täällä Porissa nukuin tiistain välisenä yönä tarkoituksella vain viitisen tuntia, sillä en ole koskaan ollut hyvä nukkumaan julkisissa kulkuvälineissä, ja tällä halusin varmistaa, että saan unta sitten yöjunassa, mutta katin paskat! Kuusi tuntia, eli käytännössä siitä asti, kun konnari lipun tarkisti, yritin junassa unta onnistumatta siinä hetkeksikään, joten ti-ke -yö tuli valvottua kokonaan, mikä tiesi hyvää starttia festareille. Kahvia toden totta kului, mutta ellen ihan väärin muista, jollain ihmeen konstilla sain perjantain vedettyä yhdellä kahvituokiolla (mun on täytynyt juoda kaks kupillista samalla), enkä näin jälkikäteen tajua enää, että miten. No, jälleen kerran mustelmiin johtanut nipistelytekniikka oli näytöksissä apuna kanssa.

Kinobox Obscura

Noin kokonaisuudessaan olin järjestelyihin tyytyväinen. Tänä vuonna lipunmyynnin alkaessa vain Lapinsuun lippuja sai Lapinsuusta (plus mykkänäytökset), joten ihan samanlaista ruuhkaa ei syntynyt oven taakse kuin aiempina vuosina, vaikka satakunta nytkin taisi olla (ja olin eka, joten mua ei haitannut). Lisäksi koulun pihalla olevaa anniskelualuetta oli siirretty lähemmäksi koulurakennusta ja näin Ison Teltan jono ei kiemurrellut ihan samalla tavalla kuin ennen ennen kuin vasta peräpäässä. Tämän vuoden erikoisuuksia olivat lastenelokuville omistettu teltta - siellä sai levätäkin näytösten välillä, mutta en tiedä, koskiko se vain lapsia - sekä camera obscura -tekniikkaa hyödyntävä reaaliaikaista liikkuvaa 3D-kuvaa tarjoava Kinobox Obscura (kuva yllä), joka oli rakennettu vanhoista filmikelakoteloista ja verhokin filminauhoista; näistä tosin tuo lastenelokuvien teltta saattaa jäädä pysyväksi.

Se kyllä täytyy sanoa, että jos kauhuelokuvia jatkossa meinataan näyttää, niin mieluiten sitten koululla tai Lapinsuussa, sillä Pikku Teltta on vähän liian valoisa jopa yöaikaan, eikä "vain lievä hämärä" oikein sopinut Fulcin leffalle ja tuskin hirveän hyvin Suspiriallekaan, joka esitettiin yötä aiemmin samassa paikassa. Toki nämäkin paikat valitaan oletetun kysynnän mukaan, mutta kauhuelokuviin nyt vaan kuuluu se täyspimeys.

Noin yleisesti ottaen festareiden henki oli yhtä mukava ja rento kuin aiempinakin vuosina, joten eipä reissusta juuri valittamista jäänyt. Ensi kertaa tuli myös normaalin festarikrääsän lisäksi ostettua jokunen leffa, festareillakin nähty Valiojoukko (1001-leffat talteen), minulle ennen tuntematon Hitchcock-filmi Suspicion sekä liian pitkällä hankintalistallani majaillut ja niin ikään vielä näkemätön Spielbergin 1941 - Anteeksi, missä on Hollywood?. Näiden ja Suomalaisen elokuvan uuden kultaisen kirjan lisäksi tuli ostettua myös 101 scifi-elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään, jota haeskelin joskus paikallisistakin kirjakaupoista. Ensi vuonna uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti