sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Warm Bodies

Alkuperäinen nimi: Warm Bodies
Ohjaus: Jonathan Levine
Käsikirjoitus: Jonathan Levine
Pääosissa: Nicholas Hoult, Teresa Palmer, Analeigh Tipton
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2013
Kesto: 98 min

 They call these guys Bonies. They don't bother us, much, but they'll eat anything with a heartbeat. I mean, I will too, but at least I'm conflicted about it...


Yhdysvalloissa jonkin sortin zombivirus on päässyt valloilleen ilman, että kukaan tarkalleen ottaen tietää edes miksi tai miten, mutta viruksen vuoksi suuresta osasta kansalaisista on tullut zombeja. Monien lajitoveriensa lailla R (Nicholas Hoult) viettää aikaa lentokentällä, jossa hänen paras kaverinsa on M (Rob Corddry) ja he melkein kykenevät kommunikoimaan keskenään. R poikkeaa muista - ainakin omasta mielestään - ja kun hän menee ruoanhakureissulle, hän syö erään vastarintaliikkeen jäsenen Perryn (Dave Franco) aivoja ja saa tämän muistot. Näissä muistoissa R tuntee Perryn rakkauden myös paikalla olevaa Juliea (Teresa Palmer) kohtaan ja pelastaa Julien matalaan majaansa hylätyn lentokoneen suojiin. Kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin Julielle tulee mahdollisuus palata kotiin ja Julie tuntuu saavan muutosta aikaan niin R:ssä kuin muissakin zombeissa...

Erinäisten viivytysten vuoksi en päässyt tätäkään arvostelua kirjoittamaan kuin vasta nyt (alun perin piti eilen). Kun Viisut olivat jo ohi, minä vietin sunnuntaina Malmössä jäähdyttelypäivää ja se tiesi lopulta mm. kahta elokuvaa, joista toinen oli ostoskeskus Entréssä nähty Warm Bodies. Elokuva oli kuulunut sarjaan semikiinnostavat ja olisin voinut käydä katsomassa sen täälläkin, mutta muut leffakiireet eivät antaneet myöten. Warm Bodiesin traileri antoi odottaa ihan hauskaakin romanttista (kauhu)komediaa, mutta vaikka ihan ok onkin, niin ei elokuva täysin lupauksiaan lunastanut.

Elokuva yrittää huvittaa zombin ja ihmisen välisellä oudolla romanssilla, mutta ei sillä saralla saada oikein mitään aikaan. Tämä johtuu osittain R:stä, jonka ymmärrettävissä syistä vähäeleinen ilmehtiminen ei saa romanssia puhkeamaan kukkaan tai saamaan tästä tarinapuolesta kunnolla kiinnostavaa. Siinä ympärillä kuitenkin tapahtuu kaikkea mielenkiintoista, joiden vuoksi tarinaa jaksaa joten kuten katsoa, vaikka koko leffan aikana hämää se, kuinka köykäisesti Julien lähtö R:n kelkkaan tapahtuukaan. Boniesit (en tiedä suomennoksesta) ovat suuri kysymysmerkki ja siksi heidän osansa miettiminen kokonaisuuden kannalta pitää sitä mielenkiintoa yllä, kuten myöskin zombien vähittäinen muuttuminenkin, mutta se taas lässähtää hieman loppua tultaessa. Ehkä hauskinta koko elokuvassa on R:n päänsisäiset monologit ja niinpä onkin vähän sääli, että keskellä elokuvaa niitä on verrattain vähän. 

Mukana menossa: John Malkovich

Pisteitä: 3/5

PS. Kiva huomata, että tunnistin tarinan taustalta erään maailmankirjallisuuden klassikon, vaikkei se ihan päälleliimattua olekaan ainakaan tällaiselle henkilölle, joka ei sitä alkuperäisteostakaan nyt niin hirveän hyvin tunne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti