sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Väkivallan vihollinen 5: Kalman kasvot

Alkuperäinen nimi: Death Wish V: The Face of Death
Ohjaus: Allan A. Goldstein
Käsikirjoitus: Allan A. Goldstein
Pääosissa: Charles Bronson, Michael Parks, Lesley-Anne Down
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 91 min

Guns make you nervous?
Guns have their uses. Idiots with guns make me nervous.


Paul Kerseyn (Charles Bronson) tyttöystävän Olivian (Lesley-Anne Down) ex-mies, mafiapomo Tommy O'Shea (Michael Parks) aiheuttaa vaikeuksia Olivian muotibisneksille. Kersey itse on todistajansuojelussa uuden henkilöllisyyden turvin. Kun sitten syyttäjä Tony Hoyle (Saul Rubinek) saa kuulla Olivian olevan valmis todistamaan O'Sheaa vastaan, Hoyle innostuu asiasta. O'Shea kuitenkin kuulee asiasta ja pistää miehensä Olivian perään ja kun Oliviaa on piinattu tarpeeksi, Kerseyn on astuttava jälleen kerran esiin...

Viimeistä Väkivallan vihollista viedään. Sarjan aiemmat osat ovat olleet ihan viihdyttäviä kokonaisuuksia, joten vähän samaa odotin myös tältä viidenneltä osalta, vaikka olin myöskin samaan aikaan valmis myöskin pettymään johtuen juuri siitä, että Väkivallan vihollinen 5: Kalman kasvot on tosiaan se viimeinen sarjassaan. No, en minä nyt varsinaisesti pettynyt, mutta kyllä tämä silti sarjan heikoin osa on, sillä siinä missä aiemmille osille olen antanut ilolla kolme pistettä ja melkein enemmänkin, niin tämä osa on ainoa, jonka kohdalla vähän jouduin miettimään alempaakin pistemäärää.

Elokuvan suurin ongelma on siinä, että se ottaa itsensä ehkä turhankin vakavasti, minkä vuoksi elokuva onkin sävyltään aiempaa vakavampi. Toki edellisessäkin osassa mentiin jo vähän pois aiempien kolmen osan idiooteista huligaaniryöstäjistä, mutta tässä osassa tehdään selkeä pesäero niihin ja nyt on kyseessä selkeät aikuiset mafiosot kyseessä. Mafiahemmoja vastaan taistelemiseen ei ole saatu mitään omaperäistä mukaan, vaan elokuvan juoni on käsitelty tuhannessa muussa gangsterielokuvassa ja itse asiassa siitä olisi hyvin saanut pienin muutoksin jakson vaikkapa MacGyveriin tai Ritari Ässään. Kyllähän Paul Kersey vähän leikitteleekin roistojen kustannuksella, mutta noin yleisesti ottaen elokuva ei ole ihan samalla tavalla kevyttä viihdettä kuin aiemmin. On elokuva kaikesta huolimatta ihan katsottava tapaus, vaikka yllätyksiä tarjotaankin yhteensä pyöreät nollat. On niissä Kerseyn otteissa sentään jotain viihdyttävää, että sen joten kuten jaksaa katsoa, kunhan ei nyt odota liikoja.

Mukana menossa: Miguel Sandoval (Näkijä) ja Kenneth Welsh (Twin Peaks)

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti