torstai 23. toukokuuta 2013

Star Trek Into Darkness

Alkuperäinen nimi: Star Trek Into Darkness
Ohjaus: J.J. Abrams
Käsikirjoitus: Roberto Orci, Alex Kurtzman, Damon Lindelof
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Benedict Cumberbatch
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2013
Kesto: 132 min

 Are you giving me attitude, Spock?
I am expressing multiple attitudes simultaneously sir, to which one are you referring?



Enterprisen miehistö on tutkimassa primitiivistä planeettaa, jossa Spock (Zachary Quinto) joutuu todelliseen hengenvaaraan ja kapteeni James T. Kirk (Chris Pine) pelastaa Spockin välittämättä Starfleetin säännöistä, joiden mukaan planeetan sivilisaatioille ei saa paljastaa kehittyneempää teknologiaa. Niinpä Kirk alennetaan ja he joutuvat Spockin kanssa erilleen. Kun Starfleet sitten joutuu hyökkäyksen kohteeksi, Kirk pääsee takaisin Enterprisen kapteeniksi saaden Spockin myös takaisin tiimiinsä. Heidän yhteistyöstään onkin tulossa tarpeellista, kun he saavat vastaansa geneettisesti luodun superihmisen Khanin (Benedict Cumberbatch)...

Vaikka viisubileitäkin olisi ollut jo tarjolla, viisuviikon maanantai-illan päätin pyhittää Malmössä elokuvalle ja lähinnä sattumalta päädyin Royaliin (eli löysin sen ensin) katsomaan meillä Suomessa vasta 5.6. teattereihin saapuvan Star Trek Into Darknessin 3D-näytöksenä. Ensimmäisestä uudesta Star Trekistä olin pitänyt aikalailla, mutta pieniä epäilyksiä minulla tämän osan viihdyttävyyden kanssa oli, vaikka samaan aikaan en jaksanutkaan uskoa huonoonkaan lopputulokseen. Ihan hyvä Star Trek Into Darkness onkin, mitä nyt hivenen edeltäjäänsä heikompi.

Elokuvan yksi harvoista ongelmista on sen ennalta-arvattavuus tietyiltä osin eli lähinnä Enterprisen miehistön ja etenkin Kirkin ja Spockin osalta. Ennalta-arvattavuus ei ole suuri murhe, mutta vie kuitenkin selvästi vähän pois elokuvan intensiteetistä. Ainakin jos itseni lailla ei tunnustaudu trekkeriksi tai ei muutenkaan tunne liiaksi Star Trek -universumia, niin Khanin tempauksia saa sentään jännittää loppumetreille asti, ennen kuin hänen todelliset vaikuttimet ja aikeensa paljastuvat. Tarina on kuitenkin mielenkiintoinen nousematta kuitenkaan ihan yhtä vahvaksi kuin edeltäjänsä ja siinä on ihan mukavasti juonenkäänteitä, joten sitä seuraa ihan mielellään ja varmasti elokuvan voi katsoa joskus toistekin. Ehkä yleistä seikkailua olisi voinut olla vähän enemmän. Taistelut kärsivät ajoittain ADHD-leikkauksista, mutta kokonaisuutena toimintajaksoissakin riittää ihan kivasti imua.

Pisteitä: 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Musta on jotenkin ihan parasta, että elokuvan toisena kielenä IMDb:ssä on mainittu klingon. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti