torstai 11. huhtikuuta 2013

Väkivallan vihollinen 2


Alkuperäinen nimi: Death Wish II
Ohjaus: Michael Winner
Käsikirjoitus: David Engelbach
Pääosissa: Charles Bronson, Jill Ireland, Vincent Gardenia
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1982

Kesto: 85 min

You believe in Jesus?
Yes, I do.
Well, you're gonna meet him.


Paul Kersey (Charles Bronson) on muuttanut Los Angelesiin ja hänen tyttärensä Carolkin (Robin Sherwood) on siirtynyt sinne hoitoon. Kun hän menee Carolin ja naisystävänsä Gerin (Jill Ireland) kanssa ulos, ryöstökopla ryöstää Kerseyn lompakon, mutta Kersey jahtaa yhtä tyyppiä (Stuart K. Robinson) takaa ja pieksee tätä vähän. Kostaakseen tämän ryöstäjät tulevat Kerseyn talolle lompakosta löytyneen osoitteen avulla ja käyvät Kerseyn taloudenhoitajan (Silvana Gallardo) kimppuun. Kerseyn tullessa kotiin Carolin kanssa roistot kolkkaavat Kerseyn ja sieppaavat Carolin, joka pakoon yrittäessään saa surmansa. Kersey ei aio jättää asiaa tähän...

Väkivallan vihollinen II on niitä elokuvia, joista leikkaamatonta versiota (halvalla) saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta tähän hätään en sellaista löytänyt, vaan piti tyytyä leikattuun julkaisuun CDONista (tosin tilasin sen ennen kuin tajusin sen olevan leikattu). Itse asiassa "leikkaamattomia versioita" tästä on olemassa parikin kappaletta, sillä joissakin Kreikka-kassuissa - mistä varhaisversiosta lienee kyse? - on joitakin dialoginpätkiä, jotka puuttuvat lopullisesta leikkaamattomasta versiosta. No, joka tapauksessa ensimmäisen osan katsomisen jälkeen elättelin toivoa sen suhteen, että meno vähän paranisi siitä ja toive tällä kertaa kävi toteen ja Väkivallan vihollinen 2 miellyttikin vähän enemmän.

Tässä osassa mennään jo henkilökohtaiselle tasolle eli enää Kersey ei toimi sattumanvaraisesti ja ammuskele randomisti roistoja, vaan nyt hänellä on selkeä päämäärä. Näin katsojankin tehtävä helpottuu, kun tietää varmasti, että tarina pikku hiljaa menee eteenpäin, eikä kohtaukset siten tunnu samalla tavalla toisistaan irrallisilta kuin edellisessä osassa. Toisin sanoen tarinan seuraaminen tuntuu mielekkäämmältä, kun roistojen jäljellä olevan määrän tietää koko ajan. Toki sivullisiakin uhreja tulee, mutta se on... noh, sivuseikka. Tietyt tarinalliset yllätykset piristävät elokuvaa kivasti, vaikka niistä ei saadakaan kehitettyä kovinkaan kummoisia keitoksia. Tästä hyvänä esimerkkinä Kerseyn varjostus, jonka aikana miettii, miten Kersey välttää kiinnijäämisen, mutta sitten vastaus saadaan turhankin helppoa tietä. Noin yleisesti ottaen kuitenkin tallaillaan edellisen osan polkuja, mitä nyt toimintaa on vähän lisätty ja rauhallisempia jaksoja sitä myöten vähennetty, mutta lopputulos on ihan hyvä. Minkäänlaista puutumisen pelkoa ei ole, mutta eipä elokuva myöskään nouse miksikään helmeksi, vaan on vain jotain siltä väliltä. Silti selvästi positiivisempi fiilis tästä jää kuin edellisestä.

Mukana menossa: Laurence Fishburne

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti