tiistai 30. huhtikuuta 2013

Salaliittoteoria

Alkuperäinen nimi: Conspiracy Theory
Ohjaus: Richard Donner
Käsikirjoitus: Brian Helgeland
Pääosissa: Mel Gibson, Julia Roberts, Patrick Stewart
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1997
Kesto: 130 min

What was that?
That was here when I moved in.


Hieman omalaatuinen Jerry Fletcher (Mel Gibson) ajaa taksia ja on täysin riippuvainen salaliittoteorioista, joita hän kertoo myös asiakkailleen, ja joita hän kehittelee itsekin. Hän myös kustantaa Conspiracy Theory -nimistä lehdykkää, joilla on tosin vain muutama tilaaja. Vapaa-aikanaan hän tarkkailee autostaan käsin liittovaltion syyttäjää Alice Suttonia (Julia Roberts) ja käypä Jerry Alicen töissäkin kertoilemassa tälle teorioitaan. Useimmat Jerryn salaliittojutut kuulostavat täysin uskomattomilta, mutta kun CIA:n mieheksi esittäytyvä tohtori Jonas (Patrick Stewart) sieppaa Jerryn, se pistää miettimään, onko joissakin Jerryn teorioissa sittenkin perää...

Kuukauden WANHAna katsomani Salaliittoteoria ei kuulu ihan suosikkielokuvieni joukkoon, mutta on kuitenkin elokuva, jonka olen katsonut muutaman vuoden välein ja niinpä olenkin nähnyt elokuvan tämä katselukerta lukien varmaankin viidesti. Silti huomaan unohtavani asioita elokuvasta ja ne palautuvat sitten leffan aikana taas mieleen. Niin tälläkin kertaa ja kuten aiemmillakin kerroilla, niin Salaliittoteorian parissa viihtyy hyvin edelleenkin.

Elokuvan vahvuus on sen toimiva tarina. Alussa esitellään hahmoja ja etenkin Jerryä ja katsoja saa hyvin nopeasti luotua oman näkemyksensä hänestä, joka kuitenkin ajan mittaan osoittautuu ainakin pääosin vääräksi. Samoin on oikeastaan koko tarinan kanssa, sillä jonkinlaisen kokonaishahmotelman tehtyään sitä huomaa pian hahmotelmassaan olevan aukko, sitten toinen ja vielä jopa kolmaskin. Toisin sanoen tarinasta paljastuu koko ajan jotain lisää, mikä saa muuttamaan omaa näkemystä asioiden oikeasta, mikä tietenkin on vain ja ainoastaan hyvä asia. Siinä sivussa sitten saakin jännittää, että ketkä kaikki valehtelevat ja kuinka paljon. Vaikka elokuva ei olekaan siten täysin valmiiksi pureskeltua, niin kuitenkaan kovin syvällisiin mittasuhteisiin ei mennä, vaan kyseessä on ennemminkin viihdejännäri, mutta toimiva sellainen. Jerryn kidutuskohtaus on ehkä elokuvan parasta antia!

Mel Gibsonilta sitten luonnistuu näiden hieman mielenvikaisten hahmojen esittäminen ja Jerry Fletcher onkin selkeä sukulaissielu Tappavan aseen Martin Riggsille. En nyt menisi sanomaan Gibsonin esiintymistä kaikin puolin uskottavaksi, mutta ihan riittävästi kuitenkin, mutta tärkeintä kuitenkin on, että hahmo viihdyttää. Nuoruuteni suosikkinäyttelijä Julia Roberts istuu hyvin Gibsonin aisapariksi, eikä Patrick Stewartkaan yhtään hullumpi ole.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti