torstai 4. huhtikuuta 2013

Mahtava Oz

Alkuperäinen nimi: Oz the Great and Powerful
Ohjaus: Sam Raimi
Käsikirjoitus: Mitchell Kapner, David Lindsay-Abaire
Pääosissa: James Franco, Mila Kunis, Rachel Weisz
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2013
Kesto: 130 min


I might not actually be a wizard...
Yes, but they don't know that.



Kiertävässä sirkuksessa toimiva taikuri Oz (James Franco) unelmoi maineesta ja kunniasta, mutta hänet tunnetaan lähinnä naistenmiehenä. Nyt hän on kuitenkin flirttaillut väärän naisen kanssa, sillä naisen mies, sirkuksen voimamies (Tim Holmes) saa tietää ja alkaa ajaa Ozia takaa. Myrskytuulen viuhuessa Oz pakenee voimamiesta kuumailmapalloon ja lähtee sillä lentoon. Myrsky ei kuitenkaan vie Ozia takaisin Kansasin maan kamaralle, vaan nimeään kantavaan maahan. Siellä hän tutustuu Theodora-nimiseen noitaan (Mila Kunis), joka uskoo Ozin olevan ennustuksissa luvattu velho, joka pelastaisi Oz-maan kansan ilkeältä noidalta (Michelle Williams), joka tappoi kuninkaan. Oz lähtee leikkiin mukaan ja tekeytyy velhoksi, mutta miten hän pelkillä taikatempuillaan voisi voittaa ilkeän noidan?

Kokeilin saada Ihmemaa Ozin jatko-osia käsiini, mutta kun en niitä kaikkia löytänyt ainakaan 2011 syksyllä, niin päätin jättää ne toiseen kertaa. Sen sijaan en trailerin perusteella hirveästi innostunut tästä esiosasta, mutta koska elokuvan esitysviikot osuivat samoihin aikoihin Ihmemaa Ozin katsomisen kanssa, niin ajattelin, että olisi ihan luontevaa käydä tsekkaamassa myös tämä, varsinkin kun ei Ihmemaa Oz kovin huonoksi osoittautunut. No, katsomiskokemuksena Mahtava Oz jää selvästi laimeammaksi, mutta loppupeleissä elokuva jättää, ehkä niukin naukin, ihan positiivisen fiiliksen.

Elokuvan suuri ongelma on siinä, että se tuntuu lastenseikkailulta, josta puuttuu kuitenkin niihinkin kuuluva sielu tyystin. Toisin sanoen Ozin Ozin seikkailuun ei saada luotua jännitystä tai edes kunnolla mielenkiintoa tai siltä se ainakin vaikuttaa pitkälti loppuun asti. Ozin seuralaiset ovat selkeästi tylsempiä hahmoja, vaikka ainakin Posliinityttö tai kylänsä taidetaankin mainita alkuperäisteoksessa, eikä noitasiskosten tekemisissä riitä potkua puhumattakaan, että niissä olisi jotain todella yllättävää. Tähän kun lisää vielä sen, että Mila Kunis ei millään istu hyvän noidan rooliin (ainakaan näin vähäisellä hymyilemisellä), mutta toki elokuvan edetessä Kunisin valinnalle kyseiseen rooliin saadaan ihan järkeenkäypä selitys. Kokonaisuutena tarinallinen puoli jää pahasti puolitiehen, eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että tietää suurin piirtein, miten elokuva tulisi päättymään, vaan tarina ei yksinkertaisesti vedä mukaansa. Iso osa elokuvasta tuleekin katsottua vähän sellaisella "Kai mä tän kestän" -fiiliksellä. No, niitä Ihmemaa Oz -viittauksia on sentään ihan kiva bongailla.

Ei elokuva kuitenkaan ihan pannukakuksikaan jää. Siellä täällä koetaankin pieniä hetkiä (ei yleensä kokonaisia kohtauksia kuitenkaan), joiden aikana mielenkiinnonpilkahdus näyttäytyy ja ne ovat muuten melko keskinkertaiseksi jäävässä kokemuksessa ehdottoman tervetulleita. Sekin kyllä täytyy lukea myös elokuvan ansioksi, että vaikka elokuva kestääkin yli kaksi tuntia, se ei tuntunut ihan niin pitkältä.

Elokuvalla on kuitenkin yksi suuri ansionsa, jonka ansiosta se on pakko nostaa kolmeen tähteen: lopputapahtumat. Niiden valmistelu on jo ihan ok-tasoa, mutta kun suunnitelmat pistetään käytäntöön, elokuvaan tulee aivan uutta virtaa ja aika korkealla volttimäärällä vieläpä. Okei, sielläkin yritetään nostattaa kliseistä jännitystä Ozin todellisilla tarkoitusperillä, mutta se ei niin paljon haittaa, sillä muuten nämä tapahtumat vievät mukanaan, sillä mukana on paljon nerokkaita juttuja, joiden toteutusta seuraa oikein mielellään, eikä loppujäähdyttelyt näiden tapahtumien jälkeen haittaa, vaikka Ihmemaa Ozin polkuja tallataankin. Niinpä mieleen jääkin kysymys siitä, missä lopun vetovoima oli elokuvan aiemmissa vaiheissa.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti