keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Sien nui yau wan II yan gaan do

Alkuperäinen nimi: Sien nui yau wan II yan gaan do
Ohjaus: Siu-Tung Ching
Käsikirjoitus: Kee-To Lam, Tai-Muk Lau
Pääosissa: Leslie Cheung, Joey Wong, Jacky Cheung
Valmistusmaa: Hong Kong

Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 99 min


Olen Ling Choi San, en Chukot Ngo Lung.
Herra, olen kuullut, että olette kovin hyvä piilottamaan henkilöllisyytenne. Niin kauan kuin me muistamme sydämissämme, kuka oikeasti olet, kaikki on hyvin.


Ling Choi San (Leslie Cheung) saapuu kotikyläänsä, mutta yli-innokkaat viranomaiset tunnistava hänet (väärin) joksikin rikolliseksi ja Choi San passitetaan vankilaan. Saatuaan kuolemantuomion samassa sellissä oleva vanha mies (Feng Ku) auttaa hänet pakoon salaista tunnelia pitkin ja antaa kasan lahjoja mukaan. Choi San luulee miehen järjestäneen hänelle näkemänsä hevosen tunnelin toiseen päähän ja lähtee hevosella pakoon, mutta todellisuudessa hevonen kuuluu taolaismunkki Chi Chaulle (Jacky Cheung), joka lähtee takaa-ajoon ja saakin hänet kiinni yöllä hylätyssä kartanossa, mutta he tekevät aselevon. Yöllä heidän kimppuunsa hyökkää haamuiksi naamioitunut ryhmä, joilla on omat motivaationsa käyttäytymiselleen. Yksi ryhmän jäsenistä, Ching Fung (Joey Wong) muistuttaa erehdyttävästi Choi Sanin tapaamaa haamurakasta Siu-Siniä, kun taas ryhmä pitää Choi Sania vanhan miehen antamien lahjojen vuoksi kunnioitettuna viisaana mestarina, eikä Choi San saa väärinkäsitystä oikaistua. Pian alkavat myös demonit mellastaa alueella...

Aavesoturi oli oikeinkin miellyttävä tapaus, joten tätä kakkososaa, jolle ei ole siunaantunut suomenkielistä nimeä, lähdin katsomaan ihan mielellään, vaikka tuo ensimmäisen osan kommenttiraidasta kävikin ilmi, että tässä osassa mentäisiin jokseenkin uusilla urilla. Osa ensimmäisen osan näyttelijöistä nähdään kuitenkin tässäkin osassa, mitä nyt ainoastaan Leslie Cheung ja ikävän pienen roolin tekevä Ma Wu nähdään alkuperäisissä rooleissaan. Erilaisesta luonteesta huolimatta myös Sien nui yau wan II yan gaan do aka. A Chinese Ghost Story II on ihan kelpo katseltavaa.

Tekijät ovat unohtaneet kauneuden tavoittelun, vaan sen sijaan tarjoaa tällä kertaa perusseikkailua kauhufantasiahengessä, mutta tekee sen ihan mukiinmenevästi. Tarina ei kuitenkaan onnistu olemaan ihan samalla tavalla yhtenäinen kokonaisuus kuin edeltäjänsä, vaan ennemminkin koostuu ainakin parista eri juonenlangasta. Tämä näkyy etenkin elokuvan ihan hyvin toteutetuissa demoneissa, joilla ei ole varsinaista yhteyttä hahmoihin, vaan siinä missä toisen kohdalla sankarimme vain sattuvat demonin asuinsijoille, niin toinen demoni vain sattuu tulemaan paikalle, mistä tarina lähtee vielä kerran uusille urille. Siksi elokuvaan jääkin vähän epätasaisuuden fiilis, vaikkei sen kanssa tulekaan tylsää. Mukana seuraa pieni kolmiodraamanpoikanen, josta ei kyllä suurempaa jännitettä saada aikaan.

Nyt kun ei mukana ole mystisyytta uhkuvaa tunnelmaa mukana, niin eri lajityypit mahtuvat hyvin elokuvaan, jopa se komedia, joka ei täysin sopinut edellisen osan yleisilmeeseen, kun taas nyt tietyt jutut, kuten loitsuilla pelleily, naurattaa paremmin. Tosin sitten se, mikä voitetaan huumorissa, hävitään kauhussa, sillä vaikka tämä on selkeästi luokiteltavissa myös kauhuelokuvaksi, niin jännittäväksi elokuvaa ei pieniä hetkiä lukuun ottamatta voi kutsua. Toimintakohtaukset ovat ihan hyviä juuri siksi, että niissäkin on aika tehokkaasti heitetty aivot narikkaan, mikä sopi ainakin allekirjoittaneelle hyvin.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti