Project 1001, osa 239/1001: Gangsterikuningas

Alkuperäinen nimi: The Big Heat
Ohjaus: Fritz Lang
Käsikirjoitus: Sydney Boehm
Pääosissa: Glenn Ford, Gloria Grahame, Alexander Scourby 
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1953
Kesto: 89 min

- They come and go like flies.
- Only this fly got herself strangled.

Poliisi Tom Duncan tekee itsemurhan jättäen monisivuisen kirjeen jälkeensä, jonka kuitenkin Duncanin vaimo Bertha (Jeanette Nolan) piilottaa ennen kuin kutsuu poliisit paikalle. Poliisikersantti Dave Bannion (Glenn Ford) alkaa tutkia tapausta itsemurhana ja Bertha kertoo miehensä huonosta terveydentilasta, mikä masensi hänen miestään, mutta sitten Bannion saa yhteyden ilotyttö Lucy Chapmaniin (Dorothy Green), joka väittää hänellä olleen suhde Duncanin kanssa ja Duncanin olleen terve kuin pukki. Koska itsemurhan tehnyt oli poliisi, herättää väite Bannionissa suuttumuksen, eikä usko Chapmania, mutta epäilyksen siemen on kuitenkin jo kylvetty, eikä aikaakaan, kun peli menee hyvin likaiseksi...

Film noir Gangsterikuningas ei ollut allekirjoittaneelle mitenkään tuttu, eivätkä gangsterielokuvat noin yleisesti ajatellen ole siellä katsotuimpien listalla, mutta kiitos Metropoliksen ja etenkin M - kaupunki etsii murhaajaa -elokuvan, Fritz Langin näkeminen ohjaajan pallilla herätti heti ylimääräistä mielenkiintoa. Itse asiassa Gangsterikuningas onkin ensimmäinen Langin amerikkalainen ohjaustyö, jonka häneltä näen, joten siksikin elokuva sai kiinnostumaan. No, äkkinäisellä vilkaisulla tämä vaikuttaa perinteiseltä gangsterikuvaukselta, mutta on Gangsterikuninkaassa tarpeeksi omaakin pitääkseen katselufiiliksen riittävän korkealla.

Elokuva alkaa heti hyvin, sillä jo ensimmäisten kohtausten aikana nostatetaan kysymyksiä ja siten jännitystä ilmaan, joten elokuvan sisälle pääsee oikeastaan heti. Jännitystä riittääkin ainakin puoleen väliin asti, mutta se laantuu kuitenkin mitä enemmän esille nousseisiin kysymyksiin saadaan vastauksia. Tämänkin jälkeen elokuva toki pysyy varsin mielenkiintoisena seurattavana, joten vaikka tunnelmasta hieman menetetäänkin jotain jälkipuoliskolla, niin tarinan, joka pyörii vahvasti kostoteeman ympärillä, vetovoimaisuus säilyy hetkittäisiä suvantovaiheita lukuun ottamatta loppuun asti. Näin varsinkin kun elokuvassa on jokseenkin kohahduttavia juonenkäänteitä, joita kaikkia ei välttämättä odottaisi näkevän 1950-luvun alun jenkkileffoissa; väkivaltaakin taitaa olla hieman tavanomaista enemmän. Tarinassa ei siten sorrutakaan kaikkein sovinnaisimpiin ratkaisuihin, vaan tiettyjä traditionaalisia kaavoja rikotaan kivasti. Film noirina Gangsterikuningas ei ole sieltä tummimmasta päästä, mutta eipä tämä kovin positiivistakaan kuvaa anna ympäröivästä yhteiskunnasta. 

Glenn Ford tekee hyvää, perusvarmalta tuntuvaa työtä ollen ehdottomasti elokuvan parasta antia. Hänen ulkopuolellaan elokuva on täynnä stereotyyppisia hahmoja, joihin tavallaan lukeutuu myös Gloria Grahamen näyttelemä Debby Marsh, joka ei ole stereotyyppinen niinkään elokuvan femme fatalena, jos häntä sellaisena voi edes pitää, kuin höpsönä blondina. Elokuvan kärkiroistoja näytelleet Alexander Scourby ja Lee Marvin ottavat hahmoihinsa aika perinteisen lähestymistavan, joskaan ei huonosti. Ehkä yllättäen Fordin jälkeen eniten miellyttää kuitenkin pienen roolin baarimikkona tekevä Peter Whitney.

Pisteitä: 4/5