lauantai 23. maaliskuuta 2013

Project 1001, osa 237/1001: Ei mikään enkeli

Alkuperäinen nimi: Destry Rides Again
Ohjaus: George Marshall
Käsikirjoitus: Felix Jackson, Gertrude Purcell, Henry Myers
Pääosissa: James Stewart, Marlene Dietrich, Brian Donlevy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1939
Kesto: 91 min


The only way to do that is fill 'em full of lead.
No, no, no, what for? You shoot it out with 'em and for some reason or other, I don't know why, they get to look like heroes. But you put 'em behind bars and they look little and cheap, the way they oughta look.



Kentin (Brian Donlevy) jengi huijaa kapakkalaulajan ja -työntekijän Frenchyn (Marlene Dietrich) avulla pokeripelissä itselleen ranchin saadakseen tuloja karjan läpikuluista. Virkaintoisen sheriffi Keoghin (Joe King) kuullessa asiasta hän päättää toimia, mutta saa surmansa. Kentin tärkeä tukija pormestari (Samuel S. Hinds) nimittää uudeksi sheriffiksi kaupungin juoppolallin Washington Dimsdalen (Charles Winninger), joka kerskuu olleensa aikoinaan legendaarisen sheriffin Destryn apulaissheriffi. Kaikkien yllätykseksi Dimsdale ottaakin uuden työnsä vakavasti, mutta koska Destry on kuollut, hän pyytää apuun tämän pojan, Tom Destry Jr.:n (James Stewart), mutta nuoremmalla Destryllä on hyvin erikoiset käsitykset, miten lakia tulisi valvoa...

Jokunen viikko sitten Teemaltakin esitetty Ei mikään enkeli saa edustaa tämän jälleen kerran tämän tästä katkeilevan 1001-putken ainoaa länkkäriä... ellen nyt ihan väärässä ole. Lähemmäs kaksisataa elokuvaa, iso osa niistä tosin lyhyitä, ohjanneen George Marshallin elokuvat eivät ole pahemmin tuttuja kuin ehkä nimeltä, mutta koska kyseessä on länkkäri, niin katsomaan tätä lähdin jokseenkin "Katsotaas mitä tästä tulee" -asenteella. No, näin vähäisellä länkkärikokemuksella Ei mikään enkeli vaikutti komediallisesta luonteestaan hyvin perinteisen oloiselta länkkäriltä, vaikkakin ihan katsottavalta sellaiselta.

Elokuvan pitäisi ilmeisesti olla jonkinlainen satiiri westerneistä tarjoten samalla tavanomaisen länkkäritarinan ja siinä missä jälkimmäisessä onnistutaankin, niin satiirinen puoli tahtoo jäädä ainakin näin länkkäriummikkona piiloon. Elokuva sisältää kapakkatappeluja, joskin kahden naisen välillä, lännenrosvoja ja sheriffejä ja muuta peruskauraa, jotka kuuluvat oikeastaan kaikkiin stereotyyppisiin lännenelokuviin; vain perinteinen kaksintaistelu puuttuu. Toisin sanoen elokuvan lännenkuvajaimisto ei tarjoa tarinallisessa mielestä oikein mitään, mikä sen nostaisi muita peruslänkkäreitä korkeammalle, ellei sellaiseksi lasketa Dietrichin monia laulunumeroita. Huumori ehkä hieman kohottaa katselufiilistä, mutta silläkin puolella tarjoillaan lähinnä hymähdyksiä silloin tällöin ja näiden hymähdysten välissä onkin välillä pitempiäkin vakavampi-ilmeisiä jaksoja. 

Satiirisuudesta ei tahdo oikein kertoa mikään muu kuin elokuvan loppuratkaisu, jossa idealistisesta Destrystä karistetaan pois huonotapaiset käytöksensä ja hänestä leivotaan oikeamielinen lännensheriffi. Tylsä ratkaisu jo pelkästään Destryn hahmon kannalta, mutta myös siksi, että sitä tulee sitten turhaan jännitettyä sitä, miten Destry omilla toimintatavoillaan tulee voittamaan pahikset. Näin loppuratkaisusta jääkin hieman laimea kuva.

Peruslänkkäriys kuitenkin tarkoittaa myös sitä, ettei elokuva lajityypissään myöskään ole yhtään hassumpi katsottava eli ei se myöskään muita kaltaisiaan huonompi ole. Juuri sellainen elokuva, jonka voi pistää pyörimään, katsoa ihan mielenkiinnolla läpi, mutta elokuvan päätyttyä suuntaakin ajatuksensa johonkin ihan muuhun kuin juuri nähtyyn elokuvaan.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti