perjantai 15. maaliskuuta 2013

Project 1001, osa 236/1001: David Holzmanin päiväkirja

Alkuperäinen nimi: David Holzman's Diary
Ohjaus: Jim McBride
Käsikirjoitus: Jim McBride
Pääosissa: L.M. Kit Carson, Eileen Dietz, Lorenzo Mans
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1967
Kesto: 73 min


To... This is a... Okay... This is July 14th, 1967. This is serious. This is... serious...


David Holzman (L.M. Kit Carson) on jäänyt työttömäksi ja hänen olisi keksittävä itselleen jotain tekemistä. Filmihulluna hän päättää itsekin tulla tähdeksi ja tehdä itsestään kertovan elokuvan, eräänlaisen elokuvallisen päiväkirjan. Davidin lähipiiri ei kuitenkaan oikein ymmärrä hänen kuvausintoa. Davidin tyttöystävälle Pennylle (Eileen Dietz) on sinänsä se ja sama, kuvaako David vai ei, kunhan ei kuvaa häntä. Samaten Davidin ystävällä Pepellä (Lorenzo Mans) on painava mielipiteensä asiasta. Muuttaako Davidin kuvausinto kuitenkaan hänen elämäänsä mitenkään? 

Sinänsä ei hassummin: 2 500 dollarilla (muun muassa) 1001 elokuvaa -kirjaan. Tai no, omasta versiostani David Holzmanin päiväkirja löytyy listauksesta, mutta ei artikkelin muodossa, vaikka sivunumerokin annetaan - näitä on muitakin, ainakin Robin Hood, jonka sivunumero viittaa vuoteen 1987... ööh, joo. David Holzmanin päiväkirja on hyvin tuntemattomaksi ainakin allekirjoittaneen kohdalla jääneen ohjaajansa Jim McBriden eräänlainen mokumentti ja kieltämättä ihan hauska sellainen.

Ihan elokuvan alussa sitä vielä miettii, onko kyseessä aito dokkari vai ei, mutta kuvaamisen edetessä ja uusien henkilöiden tullessa kuvioihin tajuaa, että fiktiosta elokuvasta on oikeasti kyse, millä seikalla nyt ei suurta väliä olekaan. Aluksi myös vaikuttaa, ettei elokuvassa olisi minkäänlaista tarinaa, mutta sellainen saadaan Pennyn myötä, olkoonkin, että silloinkin tarina on perin heppoinen, mistä syystä elokuvan voisi leimata tylsäksi. Jotain kiehtovaa Davidin mesoamisessa kuitenkin on ja elokuva saa myös kameran mukanatuoman vallantunteen myötä myös tragikoomisia piirteitä, joista tämä yhden naisen (Fern McBride) seuraaminen metrosta pitkin New Yorkin katuja on vain yksi esimerkki. Vaikka näennäisesti ei paljon tapahdukaan, niin tietyn huvittuneisuuden kera tätä seuraa ihan mielellään. Kestokin on juuri sopiva, eikä aihetta venytetä liian pitkäksi, joskin loppukohtaus olisi saanut olla se hieman aiemmin nähty hermostumiskohtaus.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti