Project 1001, osa 235/1001: Caravaggio

Alkuperäinen nimi: Caravaggio
Ohjaus: Derek Jarman
Käsikirjoitus: Derek Jarman, Suso Cecchi D'Amigo
Pääosissa: Nigel Terry, Sean Bean, Tilda Swinton
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1986
Kesto: 89 min

- The process of painting is my knife!

Michelangelo Merisi da Caravaggio (Nigel Terry, Dexter Fletcher) makaa mahdollisella kuolinvuoteellaan hänen uskollinen palvelijansa Jerusaleme (Spencer Leigh) vierellään. Tiedottomuuden tuolla puolen hän käy läpi elämäänsä, muun muassa sitä, kuinka kardinaali Del Monte (Michael Gough) vaikuttui Caravaggion maalauksista ja otti tämän suojatikseen, mutta ennen kaikkea elämäänsä aikuisiällä, jolloin hän iski silmänsä kaunis poika Ranuccioon (Sean Bean), joka oli yhdessä Lenan (Tilda Swinton) kanssa. Siinä sivussa hän myös maalasi ja sai mainetta kirkonmiesten piirissä, vaikka yksityiselämässään hän oli selkeästi epäsovinnaisempi...

Vitsailin etukäteen katsovani taide-elokuvaa, koska elokuvassa kuvataan taiteilijaa; vähän samalla tavalla kuin äijäelokuvissa on niitä äijiä. Vitsit loppuivat lyhyeen, kun ensimetreiltä lähtien tajusin kyseessä olevan juurikin taide-elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Ohjaaja Derek Jarman suunnitteli Caravaggiota 7-11 vuotta (riippuen lähteestä) ja toi ilmeisesti Caravaggion hahmoon paljon itseään. Caravaggion nimi on putkahdellut esiin aina silloin tällöin, mutta en ollut hänestä juuri nimeä enempää kuullut, joten elokuva varmastikin tarjoaisi mielenkiintoisen henkilökuvan tuosta ristiriitaisesta taiteilijasta? No, ei oikein.

Caravaggion elämässä on toki kiinnostavia aspekteja lähinnä yksityiselämän osalta, vaikkakaan elokuva ei toistakaan todellisuutta prikulleen, mutta valitettavasti näistä aspekteista ei saada kovinkaan kiinnostavaa kokonaisuutta. Tarina etenee tasapaksusti alusta loppuun ilman, että todellista mielenkiintoa pystyisi syntymään. Caravaggio maalaa, rakastaa ja tapaa maalauksiensa ostajia, mutta ei tee näitä asioita kovinkaan vetovoimaisella tavalla. En minä elokuvaa kuitenkaan huonoksi mene sanomaan, ainoastaan tylsäksi. Tätä elokuvan tylsää luonnetta korostavat Caravaggion runolliset juonnot, joiden sisältö on välillä aivan liian korkealentoista allekirjoittaneen käsityskyvylle, vaikka kuinka kuuntelisi ne uudestaan. Tunnelmaa ei saada aikaan juuri nimeksikään, sillä vaikka ihan kauniita kappaleenpätkiä ajoittain kuullaankin, niin niitä ei saada sovitettua kuvaan niin, että tunnelmasta voitaisiin puhua.

Elokuvan ansioksi voi kyllä sanoa, että se toisintaa Caravaggion maalauksia hienosti niin, että vaikka ei olisi elämänsä aikana nähnyt yhtäkään Caravaggion maalausta, niin hahmojen asennoista käy ilmi se, että vastaavia näkyy hänen maalauksissaankin. Näin jopa silloin, kun itse maalausta ei näytetä. Sitten taas vastapainona elokuvassa on lähempänä nykyaikaa - elokuva sijoittuu 1600-luvun vaihteeseen - olevia asioita, kuten taskulaskimia, kirjoituskoneita kuin myös moottoriajoneuvojakin, joiden tarkoitusperä jää todella hämäräksi. Jonkinlaisesta erikoisuuden tavoittelusta kertoo myöskin lopputekstien vierittäminen ylhäältä alas. Vaikka elokuvan keston tietääkin, nii silti se tuntuu vähän turhan pitkältä, vaikkei sitä olekaan.

Näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä, eikä niistä pahemmin valittamista ole. Nigel Terry, Sean Bean ja näyttelijädebyyttinsä tässä elokuvassa tehnyt Tilda Swinton ovat kaikki onnistuneita rooleissaan ja moni muukin näyttelijä on mainitsemisen arvoinen, erityisesti Michael Gough sekä Robbie "Fitz" Coltrane varakkaana Scipione Borghonena.

Pisteitä: 2/5