Project 1001, osa 233/1001: Aavesoturi

Alkuperäinen nimi: Sien nui yau wan
Ohjaus: Siu-Tung Ching
Käsikirjoitus: Gai Chi Yuen
Pääosissa: Leslie Cheung, Joey Wong, Ma Wu
Valmistusmaa: Hong Kong
Ilmestymisvuosi: 1987
Kesto: 92 min

- Miten kätesi voi olla paljon kylmempi kuin minun?
- Koska olet minua lämpimämpi.

Ling Choi San (Leslie Cheung) on velkojan kisälli, joka on tullut yhteen kylään hakemaan velkoja, mutta matkalla on satanut ja muste tilikirjassa levinnyt, joten todisteita velasta ei ole, eikä Ling Choi San saa maksua. Samalla menee hänen toivonsa päästä maksusta johonkin nukkumaan, joten hänen on lähdettävä metsän läpi läheiselle temppelille, josta sieltäkin eräs Yin Chik-Ha (Wu Ma) yrittää ajaa häntä pois. Temppelissä kun kuolleet heräävät öisin eloon ja lisäksi viettelijätär Nip Siu-Sinin (Joey Wong) seksikumppanit tuntuvat aina kuolevan. Choi San jää kuitenkin temppeliin lepäämään ja ennen pitkää hänen ja Siu-Sinin tiet kohtaavat...

Jos tämän 1001-putken monista tuntemattomista elokuvista pitäisi sanoa jokin, jonka katsominen on etukäteen kutkuttanut eniten, sen täytyisi olla juuri Aavesoturi, sillä ehkä suomen- ja englanninkieliset (A Chinese Ghost Story) nimet - alkuperäinen nimi tarkoittaa jota kuinkin Kaunottaren eteerinen henki - ovat yhdessä päässäni luoneet alitajuntaani jonkin käsittämättömän koukun, minkä vuoksi elokuva on vetänyt puoleensa jotenkin mystisesti. Siitäkin huolimatta, etten oikeastaan edes ole tiennyt tarkalleen, mitä luvassa on, vaikka kauniin ja koskettavan kauhutarinan puolesta olisinkin voinut vetoa lyödä, mikä ainakin vähän vikaa olisi mennyt. Vaikka yritystä onkin, niin näyttelijöistään tähtiä (uusissa maissa) tehnyt Aavesoturi ei kuitenkaan nouse ihan elämää suuremmaksi tapaukseksi.

Idea elokuvaan - kuolevaisen ja kummituksen rakkaustarina - on sinänsä hyvä ja se kiinnostaakin aikalailla varsinkin, kun tietää koko ajan Siu-Sinin olevan aikalailla kohtalokas seuralainen. Tarinaan on kuitenkin saatu sen verran erilaisia tapahtumia, joista osa jopa hieman yllätyksellisiä, että sitä seuraa mielellään. Siu-Sinin käyttäytymiselle saadaan vähitellen selvyys ja muutenkin tarina rullaa eteenpäin ihan kivasti. Niin ja juuri kun ehtii jo ajatella elokuvan olevan pian päätöksessään, lisätään kierroksia vielä hieman ja se tehdään sinänsä mielikuvituksellisessa paikassa, minkä vuoksi onkin vähän harmi, että lopputaistelu on hieman sekavan oloinen johtuen ehkä siitä kaikesta sumusta. Silti yksi elokuvan ikimuistoisimmista kohtauksista on täysin puun takaa tullut Chik-Han suorittama lauluesitys kungfutreenin aikana; hulvattomuudessaan loistavaa katseltavaa.

Elokuva sekoittaa eri lajityyppejä surutta keskenään, vaikkakaan ei ihan täysin onnistuneesti. Ei kuitenkaan tunnu siltä kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää, millaisen elokuvan haluaisivat, vaan pikemminkin siltä kuin he olisivat halunneet elokuvan olevan vähän kaikkea samaan aikaan. Yllättäen lähinnä Wu Man vastuulla olleet toimintakohtaukset eivät häiritse eivätkä siten viekään tunnelmasta juuri mitään. Sen sijaan komediallisuus melkein niin tahtoo tehdä. Joissakin yökohtauksissa kauhu ja komedia lyövät kättä sinänsä ihan jännästi, mutta noin yleisesti ottaen elokuvalta olisi kaivannut vähemmän humoristisuutta, vaikka ei sekään kovin suureen osaan elokuvassa nouse (tai sitten olen vain elokuvan huumorille täysin väärää yleisöä). 

Ennen kaikkea elokuva on kaunista katseltavaa näissä yökohtauksissa, jotka pääosin elokuvaa hallitseekin. Jopa siinä määrin, että melkein toivoo päiväkohtausten jääneen kokonaan pois, sillä niihin ei olla saatu samanlaista imua aikaan, vaikka tarinan kannalta monet tähdellisiä ovatkin. Näissä yökohtauksissa tunnelma on vain kohdillaan, varsinkin silloin, kun huumori jätetään vähemmälle, ja elokuvan musiikki vain korostaa tätä kauneutta. Monet Sip-Siunin ja Choi-Sanin kohtaukset erityisesti jäävät mieleen tunnelmansa vuoksi. Elokuvan luurangot näyttävät sinänsä ihan hyviltä, mutta niiden tehoa vähän vähentää se, että ne tuovat mieleen Sam Raimin monsterit, mikä tekee niistä huvittavia.

Pisteitä: 3/5