torstai 21. maaliskuuta 2013

Pilvikartasto

Alkuperäinen nimi: Cloud Atlas
Ohjaus: Tom Tykwer, Andy Wachowski, Lana Wachowski
Käsikirjoitus: Andy Wachowski, Tom Tykwer, Lana Wachowski
Pääosissa: Tom Hanks, Halle Berry, Hugo Weaving
Valmistusmaa: Saksa. Yhdysvallat, Hong Kong, Singapore
Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 171 min


Why do you keep reading them?
I don't know. Just trying to understand why we keep making the same mistakes... over and over.



Vuonna 2012 vanheneva kustannustoimittaja Timothy Cavendish (Jim Broadbent) todistaa saaneen kirjailijansa Dermot Hogginsin (Tom Hanks) tekemää murhaa, mutta kirjasta tulee menestys, minkä jälkiseurauksia Cavendish joutuu pakenemaan joutuen vain ojasta allikkoon. Vuonna 1936 taas isänsä testamentista poispyyhitty Robert Frobisher (Ben Whishaw) yrittää nousta maineeseen vanhenevan säveltäjäneron Vyvyan Ayrsin (Jim Broadbent) avulla. Vuonna 2144 ravintolatarjoilija-klooni Sonmi-451 (Doona Bae) pääsee pakoon hänelle tarkoitetusta elämäntehtävästään ja hän saa tietää maailmastaan aina vain enemmän. Vuonna 1849 lakimies Adam Ewing (Jim Sturgess) pyörtyy nähdessään orjaa (David Gyasi) ruoskittavan ja tohtori Henry Goose (Tom Hanks) tulee siihen tulokseen, että kyseessä on Ewingin sisällä kasvava mato. 106 talvea Lankeemuksen jälkeen metsäisellä saarella asuva Zachry (Tom Hanks) joutuu kosketuksiin avaruudesta tulleen EnnaltaTietäjä Meronymin (Halle Berry) kanssa ja Meronymilla on oma missionsa saarella. Vuonna 1973 puolestaan journalisti Luisa Rey (Halle Berry) pääsee vaarallisen salaliiton jäljille. Mitä tekemistä näillä eri tarinoilla on toistensa kanssa?

Finnkinon kuukauden elokuvana nähtävä Pilvikartasto kiinnosti ensin lähinnä Wachowski-sisarusten vuoksi, sittemmin elokuvan erikoisen rakenteen vuoksi ja lopulta myös siksi, että samat näyttelijät pyörivät eri tarinoissa eri rooleissa. Katsomaanhan tämä oli siis mentävä, vaikka hieman mietinkin etukäteen, pystyisinkö innostumaan tästä, sen verran ristiriitaisia arvioita olin elokuvasta kuullut. Elokuvahan perustuu David Mitchellin samannimiseen kirjaan. jonka on sanottu olevan mahdoton filmattava, mutta näin kirjaa lukemattomana Andy ja Lana Wachowski sekä Tom Tykwer ovat onnistuneet siinä aika hyvin jopa siinä määrin, että heräsi kiinnostus myös itse kirjaa kohtaan.

Tarinoita on niin monta, ettei niitä kannata lähteä erikseen ruotimaan. Sanonpahan vain, että monesti episodielokuvien vaarana on se, että jotkut tarinat ovat toisia kiinnostavampi, mutta tämä elokuva onnistuu välttämään sen riskin aika hyvin, sillä ainoastaan Adam Ewingin sairastarina orjasivujuonteineen on tylsempi. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että elokuvassa on viisi vähintäänkin mielenkiintoista tarinaa, joista itse nostaisin salaliittotarinan sekä kustannustoimittaja Tom Cavendishin jopa komediallisia piirteitä saavat seikkailut parhaimmiksi ja siten kiinnostavimmiksi, vaikka varsinkaan tämä salaliittohomma ei niin omaperäinen olekaan. Muut kolme onnistuvat myös pitämään mielen uteliaana, vaikka eivät kunnolla mukaansa imaisekaan, eivätkä siten ole katseenvangitsijoita kuin ehkä paikoitellen visuaalisesti. Tarinoiden keskinäiset yhteydet eivät aina niin hyvin käy selväksi, mutta elokuvan voi onneksi hyvin katsoa miettimättä liikaa näitä yhteyksiä.

Elokuva ei kerro tarinoitaan kronologisessa järjestyksessä eikä edes yhtä tarinaa kerrallaan, vaan iloisesti sotkee tarinoita keskenään ja ratkaisu toimii yllättävänkin hyvin. Vaikken olekaan nyt täysin varma, että kaikki peräkkäin nähtävät kohtaukset eri tarinoissa olisivat tarinallisessa mielessä jokseenkin samassa kohtaa, vaikka toisinaan näin onkin, niin silti elokuvan rytmitys ja tarinoiden vaihtaminen onnistuu ihan kivasti seurataanpa yhtä tarinaa pidemmän aikaa tai hypätään tarinasta toiseen hyvinkin nopein leikkauksin. Vaikka tarinat ovat erilaisia, kulloinenkin tunnelma ei juuri muutu tarinasta toiseen mentäessä. Tällä on toki kääntöpuolensa, sillä arviolta parin tunnin kohdalla koetaan ehkä 10-15 minuutin suvantohetki tunnelman puolesta ja tämä heijastuu kaikkiin tarinoihin. Noin yleisesti ottaen katselufiilis pysyy riittävän korkealla ja vaikka monesti tarinat hämäävästi näyttävät siltä kuin ne olisivat (melkein) valmiita päättymään, niin siitä huolimatta elokuvan keston jaksaa melko hyvin, eikä puutumista tapahdu.

Näyttelijät yllättivät ainakin allekirjoittaneen hieman, sillä vaikka kärkinäyttelijät esiintyvätkin kaikissa tarinoissa ja monet muutkin melkein, niin silti he eivät ole kaikissa tarinoissa kovinkaan suuressa roolissa. Eli siinä missä Tom Hanks on parissa tarinassa selkeästi pääosien esittäjien joukossa, niin parissa tarinassa hän tuskin vilahtaa, ja tämä sama kaava toistuu muidenkin näyttelijöiden kohdalla. Sen joudun kyllä sanomaan, että läheskään kaikissa tarinoissa en tunnistanut maskien alta kaikkia näyttelijöitä ja varsinkin Hanksia luulin milloin keneksikin. Ammatttitaidolla näyttelijät kuitenkin suoriutuvat tehtävistään, sillä valitettavaa ei jää kenestäkään, vaan hahmot miellyttävät tarinasta toiseen tätä Ewingin tarinaa lukuun ottamatta, mutta silloinkaan se ei ole näyttelijöidensä vika.

Mukana menossa: Hugh Grant ja Susan Sarandon

Pisteitä: 3/5

2 kommenttia:

  1. Kiinnostavalta vaikutti juuh. Minä kokeilin hommaa toisin perin: kun huomasin Wachowskin sisarusten tehneen elokuvan niin etsin käsiini kirjan (tosin äänikirjan) ja tutustuin siihen.

    Kirja on rakenteeltaan melko erilainen. Tarinat kerrotaan suurimmin osin yksi kerrallaan ja elokuvan samojen näyttelijöiden aspekti puuttuu tietenkin täysin. Äänikirjassa (alkuperäiskielisessä) korostuu aikakausien kielen ja käytettyjen murteiden erot jopa niin että osin tarina meinaa jäädä kääntymättä suomeksi. Tämä lienee tosiasia myös alkuperäisessä kirjassa, jossa kielellistä puolta onkin kehuttu.

    Näin perin suoritettuna leffan rakenne teki poikkeavana hyvän vaikutuksen ja teit tarinan kerronnan ajoituksesta hienoja havaintoja: nämä siis ovat tyystin Wachowskin/käsikirjoittajien käsialaa. Muilta osin kävi niin kuin yleensä kirjafilmatisoinneissa: tarinat ja henkilöt hiukan latistuvat ja ohenevat koska kirjan mielikuvat ovat niin vahvat.

    VastaaPoista
  2. Traileririnki, kiinnostavia tietoja. Taidanpa hankkia tuon kirjan sitten joskus alkuperäiskielellä, koska aina paljon kielellisiä eroja tai eri murteita sisältävissä kirjoissa tulee pohdittua, miten hahmot puhuvat (englanninkielisissä) alkuperäisissä kirjoissa, vaikka suomennoksessakaan ei suurta vikaa olisikaan.

    VastaaPoista