maanantai 18. maaliskuuta 2013

My Girlfriend's Wedding

Alkuperäinen nimi: My Girlfriend's Wedding
Ohjaus: Jim McBride
Käsikirjoitus: Jim McBride
Pääosissa: Clarissa Ainley, Jim McBride
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1969
Kesto: 62 min


- I met her last October, about a month after she'd come to States. And a... The day after I met her, she didn't have a place to stay and so I said: "Well, won't you... eh... come stay with me?" And a... she did. And a... she stayed for long time. And a... after few weeks later... well, as you'll see... she got married... a... to somebody else. And we made this movie about it.


Jim McBride ottaa luoksensa asumaan Clarissa Ainleyn, joka on tullut Englannista Yhdysvaltoihin ainakin osin hippiaatteen innoittamana. Ainley viipyy McBriden asunnossa pidemmänkin aikaa. Ainley on kuitenkin menossa naimisiin toisen miehen kanssa, joten McBride päättää tehdä elokuvan tapahtumasta. Naimisiinmenon taustalla onkin vähän erikoinen kuvio, minkä lisäksi Ainleysta itsestään paljastuu yhtä jos toista lähinnä McBriden innoittamana...

Kun David Holzmanin päiväkirja oli pääsemässä teatterilevitykseen, elokuvaa pidettiin liian lyhyenä, joten Jim McBridelle annettiin kymppitonni rahaa, jotta hän tekisi jonkin lyhytfilmin näytettäväksi pääelokuvan yhteydessä ja sillä rahalla McBride sai aikaan My Girlfriend's Weddingin, joka ei kylläkään ihan lyhytelokuvan mittoihin mahtunut. Dokumentti löytyykin David Holzmanin päiväkirjan julkaisun ekstroista, joten päätinpäs pistää senkin suurennuslasin alle, kun kuitenkin on ainakin teknisesti ottaen erillinen edellä mainitusta elokuvasta. Puutteistaan huolimatta My Girlfriend's Wedding on ihan katsottava.

Äänenlaatu dokumentissa ei ole kummoinenkaan, sillä vaikka ison osan puheesta kuuleekin hyvin, niin välillä ääni katoaa johonkin taustalle, ja kun tähän lisää Ainleyn englantilaiskorostuksen, niin väkisinkin jää jotain ymmärtämättä, mikä ei sinänsä ole iso tappio, sillä hengessä mukana pysyy joten kuten. Kuvanlaatukaan ei juuri kehumista ansaitse, sillä kuva on paikoitellen suttuista ja itse asiassa ainoastaan yksi ulkona tehty haastattelu näyttää ihan hyvältä. Näihin seikkoihin kuitenkin tahtoo elokuvan huonot puolet jäävän.

Kokonaisuutena dokumentti on kuin pieni henkilökuva Clarissa Ainleysta, sillä elokuvassa kartoitetaan niin Ainleyn menneisyyttä, nykyhetkeä kuin vähän tulevaisuuttakin niinkin yksinkertaisella tavalla kuin tutkimalla Ainleyn käsilaukun sisältöä. Lähinnä Ainley juttelee - McBriden ohjeistaessa häntä - läpi elokuvan, minkä sivussa sitten käydään maistraatissa/avioliittotoimistossa hoitamassa se pakollinen pois alta. Ainleyn tausta on vähintäänkin kiinnostava, vaikkakin tietyllä tapaa oikeasta kliseekimpusta onkin kyse ja siten häntä jaksaa melko hyvin kuunnella, vaikka ajatukset välillä meinaavatkin karata muualle. Avioliittotoimiston pappi herättää huvittuneisuutta puheensa hitaudesta johtuen ja hän kävisikin melkein sketsihahmosta. Dokumentin loppu on hieman yllättävä, mutta toteutettu ihan kivasti.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti