keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mama

Alkuperäinen nimi: Mama
Ohjaus: Andrés Muschietti
Käsikirjoitus: Neil Cross, Andrés Muschietti, Barbara Muschietti
Pääosissa: Jessica Chastain, Nikolaj Coster-Waldau, Megan Charpentier
Valmistusmaa: Espanja, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2013
Kesto: 107 min


Victoria! Come! Mama!


Talouskriisin ahdistama Jeffrey (Nikolaj Coster-Waldau) tappaa bisneskumppaninsa ja vaimonsa ja lähtee lastensa Victorian (Megan Charpentier, Morgan McGarry) ja Lillyn (Isabelle Nélisse, Maya & Sierra Dawe) kanssa pakoon. Ajettuaan autonsa lumisessa maastossa rotkoon, he löytävät tiensä hylättyyn taloon, jossa Jeffrey aikoo tappaa myös lapsensa, mutta talossa oleva kummitus estää hänen aikeensa. Kuluu viisi vuotta ja Jeffreyn veli Lucas (Nikolaj Coster-Waldau) etsii edelleen veljeään ja veljentyttäriään ja villiintyneet tytöt löydetäänkin samaisesta talosta. Jeffrey ottaa vaimonsa Annabelin (Jessica Chastain) kanssa tytöt hoitoonsa, mutta hylätyssä puutalossa heitä hoitanut Mamaksi nimetty kummitus seuraa perässä...

Kun Guillermo del Toro tehtailee kauhua, niin se jotenkin aina herättää mielenkiintoa, vaikka tässä elokuvassa hän toimikin vain tuottajan roolissa. Vaikka Maman kielenä onkin englanti, niin se on kuitenkin isoilta osin espanjalainen tuotanto (kuvaukset Kanadassa) ja espanjalainen kauhu on ollut kovin virkeässä vedossa viime vuosina ainakin niiden elokuvien osalta, jotka ovat tänne maailmankolkkaan saatu. Niinpä Mama onkin ollut itselleni odottamisen arvoinen tapaus, mutta vaikka yritystä onkin, niin ei elokuva ihan täysin ole odotuksieni arvoinen.

Elokuvassa on kaikki tutut tunnelmallisen kauhun ainekset alkaen nyt vaikka näistä villisisaruksista, joiden olisi vähitellen sopeuduttava yhteiskuntaan, mikä tietenkin tulisi viemään aikansa. Lisäksi päähirviöstä paljastuu elokuvan aikana vähitellen aina vain lisää ja näitä uusia tiedonmurusia odottelee innolla, sillä hahmon tausta kiinnostaa. Kuitenkin tulee sellainen olo, kuin ei olisi ollut täysin varmaa, haluavatko tekijät tästä juurikin tunnelmallisen kauhuelokuvan vai "vain" säikyttelyfilmin, sillä näitä kahta kauhutyyppiä sekoitetaankin keskenään, eikä aina kovin onnistuneesti. Monet säikyttelyt tuovat toteutukseltaan ja tehoiltaan jotenkin elävästi mieleen tietyt suositut Japani-kauhut ja väittäisin elokuvasta löytyvän yhden suoran viittaukseenkin erääseen Japani-klassikkoon. Yllätyksiäkin matkan varrella nähdään ihan kiitettävästi, joten ihan mielellään tätä kuitenkin katsoo.

Tunnelma on välillä kovinkin ahdistava, mutta välillä loistaa kokonaan poissaolollaan. Esimerkiksi monet Annabel-kohtaukset päivänvalossa kaipaisivat enemmän tunnelmaa osakseen, vaikka melkein koko ajan jossain jotain tapahtuukin. Maman hahmoa, joka on joidenkin teinikatsojien naureskeluista huolimatta mielestäni tarpeeksi vinksahtaneen näköinen kauhupahis, näytetään ihan liikaa ottaen huomioon sen seikan, että silloin tunnelma useasti ainakin vähän latistuu; muutenkin hahmo olisi saanut olla enemmän varjoissa kuin valkokankaalla. Tarina on kaikin puolin mukava, joten jos tunnelma olisi pysynyt ahdistavissa merkeissä edes vähän enenevissä määrin, elokuva olisi saattanut saada enemmänkin pisteitä.

Näyttelijät ovat onnistuneita kautta linjan ja etenkin Victoriaa näyttelevä Megan Charpentier onnistuu sinänsä vaikeassa roolissa, eikä Victorian pikkusisko Lillyä näyttelevä Isabelle Nélisse kanssa yhtään hassumpi ole. Erityisen kiinnostavaa on nähdä minulle vähän vieraammaksi jäänyt Jessica Chastain näinkin pian Zero Dark Thirtyn jälkeen täysin erilaisessa roolissa, jossa hän jälleen kerran tekee hyvää työtä. Nikolaj Coster-Waldau on Lucasina periaatteessa aika perus-iskä, mutta sellaisena kuitenkin hyvä.

Pisteitä: 3/5

2 kommenttia: