lauantai 2. maaliskuuta 2013

Les Misérables

Alkuperäinen nimi: Les Misérables
Ohjaus: Tom Hooper
Käsikirjoitus: William Nicholson, Alain Boublil, Claude-Michel Schönberg, Herbert Kretzmer
Pääosissa: Hugh Jackman, Russell Crowe, Amanda Seyfried
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 159 min


Who am I?
You're Jean Valjean...



Rikoksesta tuomittu Jean Valjean (Hugh Jackman) pääsee ehdonalaiseen, mutta köyhänä hän joutuu etsimään suojaa kaduilta, kunnes eräs piispa (Colm Wilkinson) ottaa hänet siipiensä suojaan. Valjean ei kuitenkaan tahdo pysyä kaidalla tiellä, vaan yrittää varastaa piispan pöytähopeat. Hän jää kuitenkin kiinni, mutta piispa armahtaa hänet ja kiitoksena tästä Valjean päättää parantaa tapansa. Kahdeksan vuotta myöhemmin aviottoman lapsen takia potkut saanut Fantine (Anne Hathaway) päätyy huoraksi ja kun hänen kimppuunsa käydään, uuden henkilöllisyyden ottanut ja siten ehdonalaissääntöjä rikkonut Valjean, joka on kohonnut pormestariksi, pelastaa Fantinen, mutta liian myöhään. Fantine ehtii kuitenkin pyytää huolehtimaan tyttärestään Cosettesta (Isabelle Allen, Amanda Seyfried) ja Valjean lupaa niin tehdä, mutta saa peräänsä peräänantamattoman poliisin Javertin (Russell Crowe)...

Les Misérables tai suomalaisittain Kurjat, tuli allekirjoittaneelle tutuksi Aku Ankan Taskukirjasta (Salaperäiset kyntteliköt, AATK 138) ja voi sitä hämmästystä, kun tajusin joskus myöhemmin Victor Hugon olleen todellinen henkilö, kun en ollut tottunut siihen, että Aku Ankassa mainittaisiin oikeita henkilöitä. No, tuon tarinan lukemisesta on ainakin 15 vuotta, joten tarina olikin tehokkaasti häipynyt mielestäni, enkä sitä nyt muistanutkaan tämän elokuvan tullessa. Traileri iski kuitenkin lujaa, joten tämä kuuluikin alkuvuoden odotetuimpiin tapauksiin, vaikken aikataulullisista syistä ehtinytkään katsomaan sitä ennen kuin vasta nyt eilen. Ihan täysin elokuva ei kuitenkaan odotuksiani lunastanut, mutta kieltämättä tämä jo 400 miljoonan lipputulot kerännyt Les Misérables on varsin tehokas tapaus.

Tarinan tuntemattomuudella/muistamattomuudella on selkeä etunsa, sillä tarina ei vetäise alusta mukaansa sillä tavalla kuin ehkä toivoisi, mutta elokuva pitää mielen uteliaana, kun yrittää arvuutella, millaiseksi tarina lopulta muodostuukaan, minkä hahmottamisessa meneekin hyvä tovi osin elokuvan pituudesta johtuen. Tarina on täynnä yllätyksiä ja siten normaalista poikkeavia juonenkäänteitä, minkä lisäksi eri hahmot esitellään hyvin verkalleen, minkä vuoksi kokonaiskuvan saamisessa kestääkin. En siltikään sano, että tarinankulun tietäen pitäisi tästä välttämättä yhtään vähempää. Uteliaisuus vaihtuu johonkin paljon voimakkaampaan kokemukseen sitten viimeisen kärkihahmon, Mariusin (Eddie Redmayne) esittelyn myötä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että koko kupletin juoni selkiytyy (mitä se tekee), vaan tapahtumiin tulee reilusti lisää ytyä ja jännittävyyttä, mitä tavallaan olisi toivonut koko elokuvalta. Noin kokonaisuutena tarina on kuitenkin sen verran kiinnostava, että sen voisi melkein nimetä vaihtoehdoksi tähän leffahaasteeseen.

Musikaalihan tämä kuitenkin on ja siten musiikki pääosassa onkin jopa tavanomaista musikaalia enemmän, sillä lähes kaikki repliikit lauletaan. Kuitenkaan ratkaisu ei ole täysin onnistunut, sillä monissa paikoissa laulaminen on sellaista puhelaulua, joka ei kuulosta oikein puheelta, mutta ei myöskään laulultakaan ja siten tuntuukin vähän teennäiseltä. Ne varsinaiset musikaalinumerot sen sijaan viihdyttävät enemmän niin, että olenkin tänään kuunnellut erinäisiä versioita niistä kappaleista. Nämä selkeät musikaalinumerot ovatkin useimmiten hyvin toteutettuja ja niitä seuraa ilokseen ja juuri niiden ansiosta loppuvaiheista tuleekin niin vaikuttavia siinä missä alkuvaiheessa koetaan joitain suvantohetkiä myös musiikillisesti.

Elokuvan erikoisuus on siinä, että näyttelijät laulavat kappaleet suoraan kameralle ja tekevät kauttaaltaan hienoa työtä varsinkin kärkinäyttelijät, mutta yksi nimi täytyy nostaa erikseen esiin: Russell Crowe. Minulle tuli uutena tietona, että hänellä on musiikki- ja bänditaustaa ja lieköhän siinä sitten syy siihen, että hän omistaa jokaisen kohtauksensa ja hänen lauluaan on oikeasti upeaa kuultavaa. Anne Hathaway kyllä ansaitsee saamansa Oscar-pystin, vaikka hänen roolinsa jääkin ikävän pieneksi.

Pisteitä: 4/5

2 kommenttia:

  1. Heh, mullekin tarina on alunperin tuttu samaisesta Aku Ankasta. :D

    Les Misérables vaikuttaa kyllä monella tapaa mielenkiintoiselta, mutta joku tässä tuntuu tökkivän. Eniten varmasti se fakta, että kyseessä on musikaali jossa sitä rallatusta on koko filmin täydeltä. Pakkohan tämä on kuitenkin jossain vaiheessa katsoa. :)

    VastaaPoista
  2. Pixeli, luulen, että tuo Aku Ankka -ilmiö on tuttu aika monelle. :D

    VastaaPoista