lauantai 2. helmikuuta 2013

Zero Dark Thirty

Alkuperäinen nimi: Zero Dark Thirty
Ohjaus: Kathryn Bigelow
Käsikirjoitus: Mark Boal
Pääosissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Kyle Chandler
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 157 min


You saying we are friends? How come you only call me when you need help? But when I need something you are too busy to pick up the phone. I don't think we are friends.
All right, fair enough. How about a new V10 Lamborghini? How's that for friendship?



New Yorkin tuhoisten terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat aloittää ajojahdin löytääkseen Osama bin Ladenin ja tuhotakseen samalla Al-Qaidan. 2003 kelkkaan hyppää CIA-tutkija Maya (Jessica Chastain), joka ensitöikseen joutuu osaksi terroristiyhteyksiä omaavan Ammarin (Reda Kateb) kuulusteluun, jossa käytetään aika rajujakin keinoja. Ammar on yhteistyöhaluton, mutta viimein lisäkidutusta pelätessään alkaa kertoa tietojaan. Maya pääseekin vähitellen bin Ladenin jäljille, mutta kestäisi vielä vuosia, ennen kuin operaation saattaminen lähenisi loppuaan...

Ohjaaja Kathryn Bigelow ja käsikirjoittaja Mark Boal työstivät vuosia yksittäisestä epäonnistuneesta Osama bin Laden -operaatiosta kertovaa elokuvaa, kun yllättäen bin Laden löydettiin ja surmattiin, minkä jälkeen he muuttivat suunnitelmia ja päättivätkin sen sijaan tehdä lähes kokonaisen vuosikymmenen kestäneestä etsintäoperaatiosta elokuvan. Zero Dark Thirtyä varten (osa saattoi tulla jo aiemman projektin aikana) he haastattelivat lukuisia henkilöitä ja saivat aikaan jonkinlaisen kokonaiskuvan tapahtumista. Niinpä kyseessä onkin todellisten tapahtumien dramatisoitu rekonstruktio, joka minua kiinnosti kovasti etukäteen ja ihan hyvähän elokuva myös oli, joskaan ei mestariteos.

Elokuva seuraa Osama-jahtia pääosin Mayan näkökulmasta, joten Mayan omistautuminen operaatioon tulee hyvin selvästi. Noin muuten suoranaisesta tarinasta ei voi puhua, sillä vaikka se johtaakin lopulta bin Ladenin surmaan, niin kauttaaltaan elokuva on täynnä hajanaisia otteita sieltä täältä tutkintaa. Tämä voisi olla suurikin puute, ellei jokaiseen näihin hetkiin paneuduttaisi huolella ja niinpä esimerkiksi tämä alun Ammar-jakso kestääkin pitkän tovin, ennen kuin siirrytään tutkinnassa seuraavaan vaiheeseen. Jokaisesta jaksosta löytyykin jokin kiintopiste, minkä vuoksi elokuvaa seuraakin uteliaana, vaikka tietääkin, että joka hetki ollaan lähempänä sitä päätavoitetta.

Elokuvan ote on lähestulkoon dokumentaarinen, mikä ei johdu siitä, että näyttelijät poseeraisivat kameralle (niin ei tapahdu), vaan pikemminkin vaikutelma saattaa syntyä juuri siitä, että tietää, että suurin piirtein näin asiat ovat - silminnäkijöiden kertoman perusteella - menneet. Niinpä mielenkiinnolla, joskaan ei suurta vaikutusta tehden, esimerkiksi CIA:n suorittamia kidutuksia, joiden näyttämistä on myös kritisoitu paljon, mutta jos todellisuus on todellakin ollut läheskään tämänkaltainen, niiden näyttäminen on minusta oikeutettua, eikä tällaiseen elokuvaan mielestäni sovikaan (amerikkalaisten) osanottajien glorifisointi. Myöskin niin sanotusti kulissien takana liikutaan ja niinpä saadaankin erinäisten valtapelien kautta seurata, kuinka veitsenterällä koko jahti välillä onkaan.

Parhaimmilleen elokuva pääsee kuitenkin vasta siinä viimeisessä vaiheessa eli yöllisessä operaatiossa bin Ladenin nappaamisessa. Vaikka lopputuloksen tietää, niin silti se jännittää ei pelkästään itse pääpahan kohtaamisen osalta, vaan myös sen kaikkien eri vaiheiden kehittymistä. Kaikki ne vaikeudet, bin Ladenin piilopaikan asukkaiden kohtaamiset kuin myös yksittäiset onnistumisetkin vetävät todella puoleensa. Harvoin mikään valkokankaalla nähty sotilasoperaatio on saatu näyttämään näin aidolta ja siten myöskin vetovoimaiselta.

Mukana menossa: Harold Perrineau (Lost, Kylmä Rinki), Mark Strong ja James Gandolfini

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti