lauantai 23. helmikuuta 2013

Shaw Brothers - Disciples of the 36th Chamber

Alkuperäinen nimi: Pi li shi jie
Ohjaus: Chia-Liang Liu
Käsikirjoitus: Lau Kar-leung
Pääosissa: Hou Hsiao, Chia Hui Liu, Lily Li
Valmistusmaa: Hong Kong

Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 93 min


- Tämä on sinun? Tämä on tarkoitettu Qing-lajin mestareille.
- Mistä arvasitte, Mestari? Olette todella viisas.


Kungfun taitaja Fong Sai-Yuk (Hou Hsiao) on kuriton han-teini, joka häiriköi koulussa ja muutenkin mesoaa sillä tavalla, että hänet on sidottu kiinni veljeksiinsä. Eräänä päivänä hän näkee, kuinka Shaolin-munkki San Te (Chia Hui Liu) juttelee vihattujen manchujen kanssa ja tekee johtopäätöksen, että San Te on vihollisen leirissä. Hän tekeekin rynnäkön manchujen temppeliin suututtaen nämä. Heidän pomonsa (Lau Kar-leung) haluaa Sai-Yukin tilille teoistaan, mutta sen sijaan hänen äitinsä (Lily Li) suostuttelee San Ten piilottamaan hänet ja hänen veljensä temppeliin, mutta Sai-Yuk ei tahdo viihtyä edes siellä...

Shaw Brothersin viimeisenä todella aktiivisena vuonna 1985 saatiin vielä 36th Chamberiin kolmas osa, Shaw Brothers - Disciples of the 36th Chamber, jossa mukana on niin Chia Hui Liu aka. Gordon Liu kuin ohjaaja Chia-Liang Liu. En ollut täysin varma, mitä tuleman pitää, kun ensimmäinen osa oli draaman ja toiminnan sekoitus, kun taas toisen osan toiminnan lisäksi tarjoiltiin komediaa, mutta nimi antoi luottoa hieman edellistä osaa enemmän, mutta valitettavasti tälle luotolle ei löytynyt katetta, sillä ei Shaw Brothers - Disciples of the 36th Chamber kovin hirveästi miellyttänyt.

Elokuvan tarina on nimittäin aikalailla pyllystä. Shaolinin temppeliin henkilöiden piilottamisesta voisi saada ihan kunnollisenkin tarinan, mutta kun koko piilottaminen johtuu vaan siitä, että päähenkilö on yks helvetin persereikä, jonka vuoksi katselufiilikset elokuvan aikana ovat vähintäänkin nollassa. Sai-Yuk nimittäin on omahyväinen pelle, joka nostaa itsensä kaikkien muiden ulkopuolelle, eikä kunnioita ketään eikä mitään. Tämän voisi antaa anteeksi, mikäli tarinan tarkoituksena olisi johdattaa Sai-Yuk rauhallisemmille teille siellä Shaolinin temppelissä, mutta kun ei. Hän kyllä oppii kantapään kautta, ettei hän ole täysin ylivertainen muihin nähden, mutta silti jatkaa levottomana sieluna läpi elokuvan. Ärsyttävä tyyppi, oikeasti! Jos elokuvasta olisi tehty komediallisempi, myös Sai-Yukin tempaukset olisivat saattaneet viihdyttää, mutta näin vakavassa käsittelyssä ei.

Valitettavasti muussakin tarinassa on puutteensa. Elokuva nostattaa pientä jännitystä siitä, että San Te tunnistaa Sai-Yukin äidin, mutta tämäkin on vain puolihuolimaton heitto, jota ei tarinan edetessä tule miettiä yhtään enempää, sillä siihen ei palata. Elokuva ansaitsee pisteensä lähes yksinomaan sen pitkästä lopputaistelusta, joka on ihan hauskaa katseltavaa. Tosin siinäkin häiritsee se, ettei tarinan osalta käy riittävän selvästi ilmi se, että kyseessä nimenomaan on lopputaistelu, eikä vain yksi "harjoitusmatsi" ennen todellista loppukoitosta.

Pisteitä: 2/5

2 kommenttia:

  1. Ihan sujuvaa nyrkkibalettia, komedia taasen on perikiinalaista "laatua". Mieleen on myös jäänyt Futurefilmin laatujulkka, tekstityksineen kaikkineen.

    "Mikä tämä juttu paskansyönnistä oikein on?"

    VastaaPoista
  2. Occo, no mulla on joku jenkkijulkaisu, joten moisista tekstityksistä en saanut sentään "nauttia".

    VastaaPoista