keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Project 1001, osa 232/1001: 36th Chamber of Shaolin

Alkuperäinen nimi: Shao Lin san shi liu fang
Ohjaus: Chia-Liang Liu
Käsikirjoitus: Kuang Ni
Pääosissa: Chia Hui Liu, Lieh Lo, Chia Yung Liu
Valmistusmaa: Hong Kong

Ilmestymisvuosi: 1978
Kesto: 111 min


- Ennen kuin tulin tänne, kuulin Shaolinin olevan kungfun päämaja. Mutta viimeisen vuoden ajan olen vain siivonnut. En ole nähnyt lainkaan kungfuta.
- Voit opetella kungfuta, jos haluat. Niin kauan kuin he itse haluavat, jokainen munkki voi oppia 35 kammion kautta. Jos et kerro meille, kuka voisi tietää?


Manchut pitävät hirmuvaltaa yllä, mutta kapinalliset yrittävät murtaa heidän mahtiaan. Yksi kapinallisista on opettaja Ho (Hung Wei), joka värvää oppilaitaankin taisteluun. Manchuhallinto pääsee kuitenkin kapinallisten jäljille ja teloittaa nämä julmasti, ja ainoana pakoon selvinnyt Yu-te Liu (Chia Hui Liu/Gordon Liu) vannoo kostoa, sillä myös Liun perhe koki loppunsa. Liu matkaa kung fun Mekkana pidettyyn Shaolinin temppeliin oppiakseen kungfun salat, mutta selviytyy vain nipin napin perille. Liu, joka saa munkkinimekseen San Te, hyväksytään noviisiksi ja ajan myötä pääsee myös aloittamaan kungfun pitkän, vaikean ja raskaan treenijakson...

36th Chamber of Shaolin kuuluu kungfu -elokuvien valioihin, ja vaikka lievää kiinnostusta mulla onkin ollut elokuvaa kohtaan sen maineesta jotain tietäen, niin enpä ole saanut aikaiseksi katsoa tätä ennen kuin nyt. Mikään suuri taistelulajielokuvien ystävä en ole, minkä vuoksi niiden katselu onkin jäänyt pohjalukemiin, joten sikälikin tämä 36th Chamber of Shaolin tuli, jos ei ihan tarpeeseen, niin ainakin hyvään saumaan. Näin varsinkin, kun elokuva tuulettaa omia ennakkoluulojani lajityypistä - tahattoman koomiset taistelut - olan takaa ja siinä sivussa onnistuu vielä olemaan ihan hyvä elokuvakin.

Tarina kuulostaa perin simppeliltä ja tutulta: Vääryyksiä kokenut nuori mies tekee kaikkensa kostaakseen väärintekijöille ja tietenkin jossain vaiheessa on takaisinmaksun aika. Totuus on kuitenkin paljon monipuolisempi. Tarina kun on helposti jaettavissa kolmeen osaan. Alussa pohjustetaan ihan riittävän hyvin (tulevan) San Ten motiiveja lähteä Shaolinin temppeliin, keskimmäinen osa vietetään siellä temppelissä ja loppuosassa taistellaan tosissaan. Näistä alku- ja loppuosat ovat tasoa "ihan kiva", (Tulevan) San Ten lähteminen Shaoliniin pohjustetaan ihan järkeenkäyvällä tavalla, eikä siten tunnu pinnalliselta, vaikka samalla ei kuitenkaan imaissut kunnolla mukaansa. Loppuosa käytetäänkin sitten aika tehokkaasti erinäisiin taisteluihin, mutta ainakin ne näyttävät ihan hyviltä.

Elokuvan todellinen suola on kuitenkin sen keskimmäinen osa, joka on käytännössä lähes 50 minuuttinen treenijakso. Kungfun opiskelu kun ei käy ihan käden käänteessä, vaan sen kaikkien eri osa-alueiden taitamiseen vie oman aikansa ja näitä eri treenimuotoja näytettiinkin olan takaa ja välillä kunnolla paneutuenkin; elokuvan sisälläkin aikaa taitaa mennä viitisen vuotta. Kaiken lisäksi Chia Hui Liun hyvin tulkitseman San Ten tie ei ole tehty yksioikoisen helpoksi, vaan hänenkin on tehtävä valtavasti töitä, vaikka tavalliset leffakliseet kaikkien aikojen parhaasta oppilaasta koetaankin. Elokuva ei ole millään muotoa komediaa, mutta silti San Ten harjoittelu sisältää myös humoristisia piirteitä, vaikka nekin piirteet liittyvät olennaisesti niihin treenauksiin, eivätkä siten tunnu päälleliimatuilta. Ehkä hivenen enemmän kuin San Ten edistymistä kiinnostaa itse opiskelun eri osa-alueet, sillä ne ovat monipuolisia ja kekseliäitä, minkä vuoksi onkin hieman harmi, että 35 kammiosta näytetään vain murto-osa; niitä olisi voitu näyttää enemmänkin.

Martial arts -leffoissa minua on perinteisesti häirinnyt itse taistelut, joita on yleensä liikaa, eivätkä ole omaan silmään näyttäneet edes kovin vetäviltä, mutta tässä elokuvassa nämäkin asiat ovat paremmin. Alkukohtausta ja muutamia harjoitusmatseja lukuun ottamatta kunnon taisteluja ei käydä kuin vasta loppujaksossa, jossa niitä onkin sitten runsaammin. Käytiin taisteluja elokuvan missä vaiheessa tahansa, ne on toteutettu taitavasti, minkä vuoksi niistä pystyy ihan nauttimaankin. Taistelujen koreografia on jopa niin taiten tehtyjä, että vaikeaa uskoa oikeiden taistelujen olevan yhtä sulavaliikkeisiä, mutta tv-ruudulta katsoessa näyttävät tosiaan hienolta.

Taistelut ja keskimmäinen jakso siis ansaitsevat kiitosta, mutta ainakaan minua ei elokuvan muu anti nyt erityisemmin sytyttänyt, vaikka sinänsä mukavaa seurattavaa elokuva onkin alusta loppuun asti. Niinpä pähkäilinkin jonkin aikaa kolmen ja neljän pisteen välillä, mutta lopulta päädyin neljään pisteeseen ihan siitä syystä, että elokuvan uudelleenkatsomisarvo tuntuu olevan hyvin korkealla eli joka katsomiskerralla elokuva tuntuu olevan yhtä mukavaa katseltavaa ja erityisesti se keskimmäinen osa aina yhtä mielenkiintoista, eikä taistelutkaan varmaankaan menetä hohtoaan useammankaan katselukerran jälkeen.

Pisteitä: 4/5

2 kommenttia:

  1. Minulta löytyy useampikin näitä Shaw Bros pätkiä tuolta hyllystäni, mutten ole vielä toistaiseksi saanut yhtäkään niistä katsotuksi. Jos vaikka tämän arvostelusi pohjalta tulisi sekin virhe tänäpänä korjatuksi :D

    VastaaPoista