maanantai 11. helmikuuta 2013

Lento

Alkuperäinen nimi: Flight
Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: John Gatins
Pääosissa: Denzel Washington, Kelly Reilly, Don Cheadle
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 138 min


Does Whitaker know he's going to jail?
My clients don't go to jail, Mr. Carr.


Juoppo lentäjä Whip Whitaker (Denzel Washington) on viettänyt alkoholi- ja huumehuuruisen yön yhden lentoemännän (Nadine Velazquez) kanssa, kun aamulla lähtee jo päivän ensimmäinen lento. Kyseessä pitäisi olla alle tunnin pituinen rutiinilento, vaikka ilmassa myrskyääkin. Kone kärsii jo nousussa voimakkaasta turbulenssista, mutta ongelmat pahenevat laskeutumisen alkaessa, kun kone lähtee syöksyyn. Neuvokkuutensa ansiosta Whitaker saa syöksyn tasoittumaan, mutta pakkolaskua ei voi estää, mutta kaikkien 102 koneessa olleen sijaan kuolee vain kuusi. Whitakeria pidetään yleisesti ottaen sankarina, mutta taustalla kuohuu, kun hänen verinäytteestään löytyy alkoholia...

Viime aikoina varsin verkalleen elokuvia tehtaillut - kolme elokuvaa viiden vuoden aikana - Robert Zemeckisin edelliset elokuvat, Saiturin joulu ja Beowulf, eivät liiemmin herättäneet, mutta nyt taas Zemeckis on saanut aikaan elokuvan, joka herätti mielenkiinnon heti sen trailerin nähtyäni ja on elokuva kiinnostanut muitakin, nimittäin elokuva on saanut parit Oscar-ehdokkuudet (miespääosa ja alkuperäiskäsis), minkä lisäksi se on tienannut tuotantokustannukset moninkertaisesti jo takaisin. Hyväksi ja otteessaan pitäväksi tapaukseksi Lento osoittautuikin.

Täytyy myöntää, että traileri antoi minulle sen vaikutelman, että elokuvan pääosassa on paljon ihmishenkiä pelastanut sankarilentäjä, joka joutuu virkamiesten myrskytuleen vain siksi, että hänen verestään löytyy hieman jäämiä edellisillan riennoista, mutta mitä vielä! Whip Whitaker, jota Denzel Washington esittää erittäin hyvin, on täysi juoppo ja siten ansaitseekin kohtelun, jota hän elokuvassa saa osakseen. Elokuvasta muodostuukin eräänlainen Whitakerin via dolorosa, joka on tosin saattanut kestää pidempään kuin mitä elokuvassa nähdään.

Elokuvan kiinnostuvuuden takaa kuitenkin juuri se, että kumpi painaa vaakalaudassa enemmän, Whitakerin alkoholisoituneisuus ja siten lentäminen humalan ja huumeiden vaikutuksen alaisena vai koneessa ilmenneet viat, jotka ovat todellinen syy onnettomuuden tapahtumiseen. Tähän vastakkainasetteluun mahtuu jos jonkinlaisia kieroiluja kuin myös Whitakerin omaa yritystä pitää maineensa puhtaana ja näitä tapahtumia seuraa ei varsinaisesti Whitakerin puolesta ollen, mutta ei oikein vastaankaan, vaan ne jättävät ihan positiivisella tavalla ristiriitaiset fiilikset. Kokonaisuutena tarinassa ei tyydytä niihin tyypillisimpiin ratkaisuihin, mikä ilahduttaa suuresti. Lopussa oikeus toteutuu kaikesta huolimatta ja Whitakeriltakin löytyy selkäranka juuri ja tasan oikealla hetkellä.

Whitakerin suhde narkomaani Nicoleen (Kelly Reilly) on sinänsä ihan mukavaa katseltavaa, vaikka tuntuukin hieman ylimääräiseltä sivujuonteelta, jolla ei kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä, paitsi ehkä siltä osin, että Nicolen kautta Whitakerin pohjalla olemista vain korostetaan. Sen sijaan John Goodman -kohtauksissa mennään hänen hahmonsa rennonletkeän tyylin vuoksi liiaksi komedian puolelle, minkä vuoksi elokuva olisikin tullut toimeen ilman niitä. 

PIsteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti