torstai 7. helmikuuta 2013

Hitchcock

Alkuperäinen nimi: Hitchcock
Ohjaus: Sacha Gervasi
Käsikirjoitus: John J. McLaughlin
Pääosissa: Anthony Hopkins, Helen Mirren, Scarlett Johansson
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 99 min


My contract guarantees me final cut on all of my pictures.
It also states that Paramount doesn't have to release anything that might cause the studio embarrassment!
As opposed to those last five Martin and Lewis pictures you're so proud of?


60-vuotiaan Alfred Hitchcockin (Anthony Hopkins) Vaarallinen romanssi on juuri saanut ensi-iltansa ja kyseessä on huippumenestys, mutta silti toimittajat kyselevät vanhenevan mestarin eläköitymisen perään. Hitchcock sen sijaan haluaa näyttää, että hänestä on vielä vaikka mihin ja etsii itselleen uutta projektia. Hänen vaimonsa Alman (Helen Mirren) vanha ystävä Whitfield Cook (Danny Huston) tarjoaa Hitchcockille hänen käsikirjoitustaan, mutta Hitchcock ei innostu. Sen sijaan Hitchcock innostuu sarjamurhaaja Ed Geinin (Michael Wincott) teoista kertovasta kirjasta, mutta elokuvayhtiöt eivät usko elokuvaan, koska pitävät sitä liian groteskina, mutta Hitchcock on valmis kustantamaan elokuvan vaikka itse, jotta hän saisi tehtyä elokuvan, jonka nimi kirjan lailla on Psyko...

Hitchcock perustuu Stephen Rebellon tietokirjaan Alfred Hitchcock and The Making of Psycho, mikä kuulostaa sinänsä jo aika jännältä kohteelta filmatisoida, vaikkakaan en ole kyseistä teosta itse lukenut, mutta koska Alfred Hitchcock kuuluu suosikkiohjaajieni joukkoon, ei ollut epäilystäkään, ettenkö menisi tätä katsomaan. Trailerin perusteella kuitenkin tiesin jo aika hyvin, mitä elokuvalta odottaa ja odotinkin elokuvan näkemistä ihan mukavan suurella mielenkiinnolla ja jota kuinkin Hitchcock lunastikin nuo odotukset.

Elokuvaa voisi helposti verrata vasta näkemääni Lincolniin, sillä kumpikaan ei kerro nimihenkilöidensä koko elämäntarinaa, vaan vain yhdestä tietystä ajanjaksosta heidän elämissään. Siinä missä Lincoln keskittyy orjuuden kieltävään lakipykälän käsittelyyn, kertoo Hitchcock Psykon kuvauksista ja kaikesta muusta, mikä siihen limittyy. Meneillään olevien tapahtumien lisäksi juuri kumpikaan ei valoita nimihenkilöiden aiempia vaiheita. Lisäksi molemmat ovat kiinnostavuusasteeltaan samaa tasoa, vaikka näin leffafiilinä tämä todellisiin tapahtumiin perustuva Hitchcock viehätti ihan hitusen enemmän.

Elokuvassa siis tehdään Psykoa, jonka eri vaiheet ja erityisesti tielle tulevat ongelmat ovat välillä hyvinkin jännittäviä alkaen jo leffaidean myymisestä leffayhtiöille, vaikka kuinka tietää, että kaikki tulisi kääntymään parhain päin. Lisäksi elokuva tarjoaa oivan ikkunan (ainakin 1960-luvun) kovaan elokuvabisnekseen ja sitä oikein hämmästelee maallikkona välillä, kuinka paljon yhden elokuvan valmiiksi saaminen oikein vaatiikaan. Elokuva tarjoaa kiinnostuneille tuotannon etenemisestä, Hitchcockin mielenliikkeistä ja muutenkin Hitchcockin tuon hetkisestä uratilanteesta monia hauskoja yksityiskohtia, ja vaikka iso osa olisikin tuttuja entuudestaan, niin elokuva palauttaa nuo yksityiskohdat kuitenkin ihan kivasti mieliin. Samalla leikitellään Alfred Hitchcock esittää -sarjan teemoilla ihan hauskasti. Ehkä ne Ed Gein -hallusinaatiot olisi voitu unohtaa.

Elokuvan tekemisen sivussa sivutaan hieman Hitchcockin ja vaimonsa Alman aviokriisiä, sillä kolmiodraaman aineksia tuo mukanaan Alman seurassa hyvin viihtyvä kirjailija Whitfield Cook. Kolmiodraamalla on vaikutuksensa Psykon tuotantoon, mutta silti sitä toivoo, että tämä puoli olisi jätetty vähemmälle huomiolle. Ei sillä, loppujen lopuksi myös aviokriisin näyttämisellä on merkitystä koko elokuvan kannalta, mutta pitkään se tuntuu melko turhalta, vaikka kummitteleekin vähintäänkin taustalla pitkin elokuvaa.

Elokuva sai yhden ainoan Oscar-ehdokkuuden ja senkin maskeerauksesta, minkä melkein voisikin jakaa tälle elokuvalle. Anthony Hopkins nimittäin on saatu näyttämään Hitchcockilta ja vain paikoitellen tunnistaa itse Hopkinsin maskin takaa. Muutenkin Hopkins on onnistunut Hitchcock-maneereissaan ja melkein voisi kuvitellakin katsovansa itse mestaria. Myös Anthony Perkinsiä ja Janet Leighiä esittävät James D'Arcy ja Scarlett Johansson muistuttavat esikuviaan ja erityisesti D'Arcy, vaikka naama onkin hieman erilainen. Helen Mirren tekee hänkin hyvää työtä. 

Mukana menossa: Toni Collette, Jessica Biel, Kurtwood Smith (70's Show) ja Wallace Langham (C.S.I.)

Pisteitä: 3/5

4 kommenttia:

  1. "No huhhuh", sano teinipelle. Mutta siteeraan häntä silti, koska Hopkins nyt ei näyttänyt sinnepäinkään Hitchiltä. No, sinnepäin ehkä, mutta kun Mirrenkään ei ollut Alman näköinen - vaikka häntä hienosti esitti - niin maskeeraushuomionosoitus on liioittelua. James D'Arcy tuhosi Perkinsin aika täydelleen ja oli huonointa leffassa. Muuten arviosi sai minut nyökyttelemään.

    VastaaPoista
  2. Anton von Monroe, kyllä minä Hopkinsista tämän tästä sain Hitchcock-vibat, en ihan samalla tasolla kuin Meryl Streepistä Thatcherina, mutta kuitenkin. Eihän D'Arcy Perkinsin kaksoisolento ole, mutta mielestäni maneerit ovat vähän samanlaiset, joskin jotenkin tulisellainen olo kuin D'Arcy olisi yrittänyt näytellä enemmän Norman Batesia kuin Perkinsiä. Mirrenin kohdalla ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti, tarkoitin nimenomaan tuota hänen näyttelijätyötään, enkä niin hahmonsa ja todellisen henkilön yhdennäköisyyttä; enhän edes tiedä, miltä Alma oikeasti näyttää. ;)

    VastaaPoista
  3. Minä todella vihasin D'Arcya ja sitä minkälaisena Perkins elokuvassa kuvattiin. Mutta onneksi hän oli hyvin pienessä roolissa ja kaikki muut tosihahmot oli elävöitetty onnistuneesti. Et ilmaissut itseäsi lainkaan huonosti, pysyin kyllä kärryillä. Almasta on kuvia netissä, laitoin myös yhden omaan arviooni, jos haluttaa vilkaista.

    VastaaPoista
  4. Joo, tiedän kuvia löytyvän, jos niikseen haluaa (ja nyt kävinkin vilkaisemassa), mutta yleensä en koe liiemmin tarvetta niiden hakemiseen ainakaan, mikäli henkilö olisi aiemmin jäänyt omalla kohdallani täysin pimentoon, niin kuin oli Alman laita. :)

    VastaaPoista