sunnuntai 17. helmikuuta 2013

A Good Day to Die Hard

Alkuperäinen nimi: A Good Day to Die Hard
Ohjaus: John Moore
Käsikirjoitus: Stig Woods
Pääosissa: Bruce Willis, Jai Courtney, Sebastian Koch
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2013
Kesto: 93 min


You got a plan?
Not really. I kinda thought we would just wing it, you know. Running in, guns blazing! Make it up as we go.'



John McClanen (Bruce Willis) poika Jack (Jai Courtney) on joutunut murhan vuoksi oikeuden eteen ja McClane lähtee häntä avittamaan. McClane ei kuitenkaan tiedä, että Jack on todellisuudessa CIA:n agentti, joka on ollut suorittamassa tehtävää, johon kuuluu poliittisen vangin Yuri Komarovin (Sebastian Koch) vapautus ja hän pääseekin samaan oikeudenkäyntiin Komarovin kanssa. Komarovin perässä ovat myös roistot, sillä Komarovilla on kätkössään kansio, joka paljastaa poliitikko Viktor Chagaranin (Sergei Kolesnikov) rikolliset puuhastelut. Roistot räjäyttävät tiensä sisään oikeustaloon ja Jack ja Komarov lähtevät pakoon, mutta pakoaikataulun sotkee McClane, minkä jälkeen heidän on yhdessä lähdettävä roistojen kimppuun...

A Good Day to Die Hard toimi allekirjoittaneelle yhtenä alkuvuoden odotetuimpana elokuvana, jolta en nyt varsinaisesti odottanut mitään. Tai siis, John McClane on aina John McClane, miksi tämän halusin ehdottomasti nähdä, mutta en uskonut elokuvan yltävän lähellekään paria ensimmäistä Die Hardia, varsinkin kun niin ohjaaja kuin käsikirjoittajakaan eivät sanoneet minulle mitään ennen lunttaamista. Joitakin kriitikoiden kommentteja olin ehtinyt nähdä etukäteen, eivätkä nekään luvanneet kovin hyvää katselukokemusta, mutta voiko John McClane muka täysin pettää? No, sitä en tiedä, mutta A Good Day to Die Hard ei niin ainakaan tehnyt, vaikka eipä tästä paljon jälkipolville jää myöskään kerrottavaa.

Vaikka ei odottaisikaan Oscar-tason tarinaa, niin olisihan se ihan kiva, että siinä olisi edes jonkinlainen tarina, mutta kun se tuntuu uupuvan lähes tyystin. Mennäänhän tässäkin paikasta toiseen ja jossain taustalla kummittelee McClanen ja poikansa väliset skismat, joiden kehityskulkukin on arvattavissa etukäteen. Jonkinlaista juonta siis yritetään kyhätä, mutta aika tyhjänpäiväiseksi jää sekin yritys, vaikka kieltämättä pieniä yllätyksä matkan varrelle mahtuukin. 

No, toimintaelokuvassa (hyvän) tarinan puuttuminen on sinänsä pieni harmi, vaikka tekeekin lopputuloksesta aika tusinatoimintamaisen. Kun toiminta on nostettu tarinan yläpuolelle, niin se on sitten todella korkealla, sillä eipä tässä montaa sellaista hetkeä ole, jolloin ei paettaisi, ammuttaisi tai muuten vaan mentäisin toiminnan osalta sata lasissa. Näistä monituisista kohtauksista oikeastaan vain alkupuolella nähtävä takaa-ajao aiheuttaa ADHD-viboja, mutta noin yleisesti ottaen toiminta on ihan kelvollista katsottavaa, vaikka nyt kaikki kliseet käydäänkin läpi. Joku voisi ehkä sanoa menoa naurettavaksi, mutta kun ei ota tällaista liian tosissaan, niin mitä jottei siitä voisi vähän nauttiakin. 

Mukana menossa on kuitenkin onneksi John McClane. Vaikka herra onkin selvästi vanhentunut sitten Nakatomi-seikkailun, niin toimintasankarin charmi on edelleen mukana, eikä se hänelle kuuluva vinoilukaan ole mihinkään hävinnyt vuosiuen vierittyjä, joten McClanen hahmo tekee tästä hitusen paremman kuin se ehkä muuten olisi. Bruce Williskin istuu edelleen mainiosti McClanen kenkiin. Jai Courtneyn Jack McClane puolestaan on hieman tylymmällä ilmeellä liikenteessä, mutta sellaisena Courtney on ihan mukiinmenevä, eikä ala ärsyttää. Vaikka Willis-McClane olisi pärjännyt omillaankin, niin kyllä pääkaksikon räiskimistä ihan mielellään katsoo, ja mitä jottei joskus toisenkin kerran.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti