perjantai 11. tammikuuta 2013

Piin elämä

Alkuperäinen nimi: Life of Pi
Ohjaus: Ang Lee
Käsikirjoitus: David Magee
Pääosissa: Suraj Sharma, Irrfan Khan, Rafe Spall
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kiina

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 127 min


What has mamaji already told you?
He said you had a story that would make me believe in God.
He would say that about a nice meal.


Eräs kirjailija (Rafe Spall) tulee Pi Patalin (Suraj Sharma, Irrfan Khan, Ayush Tandon, Gautam Belur) luo kuullakseen tämän uskomattomaksi väitetyn tarinan ja Pi kertoo tarinansa ilomielin. Hänen isänsä Santosh (Adil Hussain) omistaa Pin kertomuksessa eläintarhan, joten Pi käytännössä katsoen kasvaa eläinten parissa. Koska eläintarha ei tuota tarpeeksi, päättää Santosh myydä eläimet Kanadaan, jonne heidän koko perheensä ovat myös muuttamassa. Kuljettaessaan eläimiä laivalla nousee myrsky ja perheestä ainoastaan myrskyä kannelle ihastelemaan tullut Pi pelastautuu uppoavasta laivasta pelastusveneeseen, johon päätyy jokunen muukin eläin, vaarallisimpana niistä bengalintiikeri Richard Parker...

Kiitos trailerinsa, Piin elämä oli yksi viime vuoden loppupuoliskon odotetuimmista elokuvista, mutta yhdistelmä tyhjä Moviecard ja täydemmät elokuvasalit joululomilla eivät antaneet kunnon mahdollisuutta mennä katsomaan tätä kuin vasta loppiaisen jälkeen saadakseni 3D:lle enemmän suotuisat paikat. Tämä Yann Martelin kirjaan perustuva elokuva on kerännyt erinomaisesti kehuja ja yleisöä, minkä lisäksi se eilen palkittiin peräti 11 Oscar-ehdokkuudella, joten mistään kovin turhasta elokuvasta ei voida puhua edes yleisellä tasolla ja näin yksilötasollakin elokuvan oli kieltämättä perin komeaa katsottavaa.

Ennen kuin päästään avomerelle, tutustutaan niin Pin nimen taustaan kuin hänen lapsuuteenkin. Nämä lapsuushetket eivät vie mukanaan sillä tavalla kuin ajelehtimispuoli, mutta kuitenkin ovat tuikitarpeellinen osa, ei niinkään tulevaa ajatellen, vaan ihan vain omana itsenään ja Pin luonteenlaatua valoittamisen takia. Kyllä näidenkin lapsuushetkien aikana käydään läpi ihan mielenkiintoisia asioita ja jopa sympaattisia hetkiä, minkä lisäksi koetaan monta aidonoloista ja hauskaa keskustelua.

Vaikka tarinaan liittyykin myös surullisia aineksia, niin tämä pelastusvenevaihe on kuitenkin kauttaaltaan lumoava. Se ei ole vain kaunis, vaan myös jännittävä, koskettava ja ihana. Ei uskoisi, että tällaisesta aiheesta saisi näinkin vaikuttavan ja mukaansatempaavan seikkailun aikaiseksi. Pin ja tiikerin yhteiseloon kun mahtuu jos jonkinmoisia tilanteita ja käänteitä, joista kaikki eivät ehkä ole sieltä realistisimmasta päästä, mutta tarinan vetovoimaisuus on sitä luokkaa, ettei sillä ole oikeastaan väliä ja viimeistään veden kylviessä maagisessa valossaan kalojen uiskennellessa veneen alta olin myyty. Tämä päätarina on jo itsessään huikea, mutta sitten vielä lopussa koetaan yksi käänteentekevä hetki, joka pistää pään pyörälle puhtaasti siksi, että se synnyttää aivan uusia ajatuksia kaikesta aiemmin nähdystä ja tämä on vain positiivinen seikka.

Tiikeri näyttää todella aidolta ja itse asiassa vain parissa kohtaa on käytetty oikeaa tiikeriä, mutta CGI on niin kehittynyttä, että sitä oikeasti kuvittelee katsovansa oikeaa tiikeriä. Elokuvan visuaalisuus on muutenkin upeaa katseltavaa ja 3D toimii elokuvassa selkeästi edukseen. Niinpä avomerelle riittää tukuittain jaksoja, jotka ovat pelkästään visuaaalisuutensakin puolesta jo kauniita ja epäilenpä, että ainakin yksi elokuvan saamista Oscareista saattaa tipahtaa juuri visuaalisuudesta.

Pisteitä: 5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti