lauantai 19. tammikuuta 2013

King Kong

Alkuperäinen nimi: King Kong
Ohjaus: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson
Pääosissa: Naomi Watts, Jack Black, Adrien Brody
Valmistusmaa: Uusi-Seelanti, Yhdysvallat, Saksa

Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 179 min


I need you in the shot, or people will say they're fake.
Oh nobody's gonna think these are fake.



Vuonna 1933 Ann Darrow (Naomi Watts) on köyhä näyttelijä, jonka työllistävä teatteri menee nurin. Ann yrittää epätoivoissaan varastaa omenan ja jää kiinni, mutta naisnäyttelijää tulevaan elokuvaansa metsästävä elokuvaohjaaja Carl Denham (Jack Black) pelastaa Darrowin pulasta. Hän tarjoaa Darrowille pääosaa elokuvastaan, jonka Denham sanoo kuvattavan Singaporessa ja Darrow ottaa pestin vastaan, koska eihän hänellä ole muitakaan vaihtoehtoja. Lähtö pitää suorittaa heti, sillä Denhamin tuottajat ovat päättäneet hyllyttää Denhamin elokuvan, mutta Denham ehtii kuvausryhmineen lähteä laivalla ennen kuin tuottajat ehtivät saada kerrottua asian. Denhamin kuvauskohde ei ole kuitenkaan Singapore, vaan mystinen tuntematon sumun peittämä saari Tyynellä valtamerellä, jossa kerrotaan elävän jokin todella suuri hirviö...

Peter Jackson tehtaili alkuperäiselle King Kongille jo sen toisen uusintafilmatisoinnin, joka itse asiassa vastoin muistojani menestyi varsin hyvin keräten niin yleisöä kuin kiitosta kriitikoiltakin ja voittipa elokuva muutaman Oscarinkin, joskin visuaalisuudesta ja äänistä. Itse varmaankin jätin tämän katsomatta ilmestyessään ihan siitä syystä, että en ollut nähnyt silloin vielä alkuperäistäkään (no, en ollut vielä tuolloin kovin kova leffassa kävijäkään). En suoraan sanoen omannut juuri minkäänlaisia ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan, mutta sinänsä ihan hyvästä yrityksestä huolimatta elokuva ei napannut kunnolla mukaansa.

Elokuvasta näkee Peter Jacksonin rakkauden alkuperäistä elokuvaa kohtaan, sillä melkein kaikesta hohtaa kunnianosoitus tälle vuoden 1933 elokuvalle, eikä Jackson siten olekaan lähtenyt tekemään geneeristä remakepaskaa. Elokuva seuraa melko uskollisesti alkuperäisen elokuvan juonta, vaikka kestäessään yli tunnin kauemmin on elokuvassa myöskin täysin uuttakin materiaalia. 

Elokuvan suurin ongelma on kuitenkin se, ettei se ole erityisen kaunis elokuva, ei visuaalisesti, mutta ei myöskään sielultaan. Elokuva on tummasävyinen liikkuessaan pääosin yön pimeydessä, eikä pääkallosaarta tosiaankaan voi kutsua maanpäälliseksi paratiisiksi, vaan se suorastaan huokuu luotaantyöntävyyttä, joka pistää haluamaan pois koko elokuvan luota, vaikka harvoin tarjolla olleen auringonvalon loistaessa saaressakin on hieman hohtoa. Näihin yöllisiin kuviin ei ole siten saatu ladattua toivotunlaista tunnelmaa, vaan elokuvan vaikutus jää melko kolkoksi. Elokuvan hirviöissä sentään on jotain katsottavaa ja tuntuukin siltä kuin olisi palattu Jurassic Parkin maisemiin, mikä ei suinkaan ole huono asia (Jurassic Park tuli mieleen myös alkuperäistä elokuvaa katsoessa, toim.huom.).

Toimintajaksoihin ei ole saatu mitään koukkua, vaan ne vain läpijuostaan läpi ilman minkäänlaisen mielenkiinnon syntymistä. Ajoittain meno muistuttaakin taistelua Taru sormusten herrasta -elokuvien örkkejä vastaan. Ei Konginkaan juokseminen viidakossa erityisemmin lämmitä, mutta yksi elokuvan mieleenjäävimmistä kohtauksista on pelastusporukan juokseminen pakoon brontosauruksilta ja tämäkin kohtaus jää mieleen nimenomaan sen naurettavuuden vuoksi, kun useimmat heiveröiset ihmishahmot eivät millään voi pusertua heidän ohitseen juoksevien kymmenien paniikissa olevien brontosaurusten jalkojen alle. Noin yleisesti ottaen toimintajaksoja on ihan liikaa ja lieneekin syynä elokuvan pitkään kestoon.

Laivan matkustajat ovat Denhamia ja Darrowia sekä Darrowiin rakastuvaa käsikirjoittaja Jack Driscollia (Adrien Brody) lukuun ottamatta sellaisia, että kuka tahansa heistä voisi yhtäkkiä pimahtaa ja ruveta aggressiivisiksi, eikä merimiesten karskius riitä syyksi tälle mielikuvalle. Denham on taas sen verran niljakas tyyppi, ettei hahmosta voi edes pitää, mikä on päähenkilölle huono juttu (tai sitten se vain johtuu Jack Blackista). Toisin sanoen ei sitä perinteistä seikkailuelokuvien (hyvisten) hahmokatrasta, jollainen tällaiseen elokuvaan ehkä paremmin sopisi.

Yksi asia elokuvassa kuitenkin toimii ja se on Darrowin ja Kongin keskinäinen suhde sen jälkeen, kun Kongista itsestään purkautuu ne suurimmat aggressiivisuuden merkit ensimmäistä kertaa. Tämä suhde ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka Darrow tajuaakin hyvissä ajoin jotain Kongin tuskasta ja jopa oudolla tavalla kiintyy tähän, niin samalla Darrow pelkää Kongia ja kiittää onneaan, kun pääsee Kongia pakoon. Tämä asetelma onkin kuvattu oikein mallikkaasti ja paranee vain loppua kohti mentäessä ja oikeastaan ainoastaan näiden kahden väliset kohtauksissa on sitä kauneutta, mitä kaipaa muultakin elokuvalta.

Vielä sananen elokuvan kestosta. Yleensä kun katsoo elokuvaa, joka ei vie mukanaan, elokuva saattaa tuntua kovin pitkältä, mutta syystä tai toisesta tämän elokuvan kohdalla tätä vaikutelmaa ei tule. Itse asiassa olin yllättynyt elokuvan jälkeen, että sen parissa tuli vietettyä (reilun) kahden tunnin sijasta peräti kolme tuntia. Elokuva ei siis monista mielenkiinnottomista elementeistään huolimatta puuduta, vaan aika kuluu melko sutjakkaasti, mikä on sinänsä ihan jännä ilmiö elokuvalle, jota ei tahtoisi ajatella edes kelvolliseksi yhden illan viihteeksi.

Minusta Jack Black on tehnyt ihan hyviäkin (pikku)rooleja, mutta Denhamin rooliin hän ei vain istu ainakana tavalla, joka saisi kiinnostumaan hahmosta, vaan Blackin ilmeily melkein pilaa elokuvaa entisestään. Naomi Watts on erittäin nätti nainen, mutta ei tässä elokuvassa nouse mitenkään erityisen muistettavaan rooliin, vaan aika perussuorituksen hän tekee, kuten oikeastaan koko muukin elokuvan näyttelijäkaarti. 

Mukana menossa. Jamie Bell ja Kyle Chandler (Aikavaras)

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti