keskiviikko 16. tammikuuta 2013

King Kong elää

Alkuperäinen nimi: King Kong Lives
Ohjaus: John Guillermin
Käsikirjoitus: Steven Pressfield, Ronald Shusett
Pääosissa: Brian Kerwin, Linda Hamilton, John Ashton
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1986
Kesto: 100 min


Uhhh... are you sure about this?
Yeah, why not... we're primates, too.



On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun WTC-torneihin kiivennyt King Kong (Peter Elliott) ammuttiin alas. Kong ei kuitenkaan kuollut, vaan sitä on pidetty kaikki nämä vuodet keinotekoisesti hengissä Atlantan yliopistossa. Kongin aika käy vähiin ja se tarvitsisi verensiirtoa, jonka tulisi suorittamaan koulututut lääkärit tohtori Amy Franklinin (Linda Hamilton) johdolla, mutta muita jättiläisgorilloita ei ihan tuosta noin vain löydy. Seikkailija Hank Mitchell (Brian Kerwin) on löytänyt naaraspuolisen Kongin Borneosta ja kauppaa nukutetun Lady Kongin (George Yitamis) yliopistolle. Lady Kong kuljetetaankin Atlantaan ja verensiirto tehdään ja samalla asetetaan uusi sydän King Kongille, mutta herättyään King Kong haistaa Lady Kongin kilometrinkin päästä ja ongelmat ovat valmiita kasautumaan...

Liekö syynä ollut King Kongin uusintafilmatisoinnin kymmenvuotisjuhlan lähestyminen vai mikä, mutta jatko-osa tuollekin elokuvalle lopulta tehtiin juurikin kymmenen vuotta edellistä osaa myöhemmin taustalla niin Dino De Laurentiisin tuotantoyhtiö kuin tuon remaken ohjaaja John Guillerminkin. Näköjään King Kong elää on ollut valtaisa floppi ja elokuva onkin kerännyt lähinnä negatiivisia arvioita osakseen, mutta en tiedä sitten, olinko ensimmäisen osan juuri katsoneena sopivassa jättiapina-mielentilassa vai missä, mutta minusta tämä leffa oli ihan ok.

Tarina on loppupeleissä aika köykäinen kertoessaan lähinnä Kongien toistensa löytämisestä ja yrityksestä elää yhdessä kaikessa rauhassa, tietenkään siinä onnistumatta. Elokuvasssa on jokseenkin paljon juonellisia aukkoja, joista ehkä silmiinpistävin on elokuvan lähtötilanne eli kunnon lisävalaistusta tulee kaivanneeksi jo siihen, miksi ihmeessä sitä Kongin kaltaista suurhirviötä on haluttu pitää väkisin hengissä koneiden avulla. Eivät tulleet ajatelleeksi, että Kong saattaa herätessään karata ja aiheuttaa tuhoa? King Kongiakin tulitetaan pitkin elokuvaa, mutta kummasti luoditkaan eivät useimmiten tunnu kunnolla iskevän Kongiin. Lisäksi elokuvan erikoistehosteissa ei ole hirveästi kehumista ja esimerkiksi Kongit käyttäytyvät välillä liiankin ihmismäisesti.

Kaikista huonoista puolista elokuvan katsominen ei kuitenkaan tee tiukkaa, vaan se menee ihan kelpona yhden illan viihteenä, jonka uudelleen katsomista ei luultavasti tule tapahtumaan kovinkaan pian. Saattaa olla, että elokuvasta löytää jo niin paljon pöhköyksiä, että seikka kääntyy nopeasti elokuvan eduksi, vaikka ei ajaudukaan ihan kategoriaan "niin paskaa, että on jo hyvä". Enemmän tai vähemmän tahatonta huumoria, myös dialogeista, löytyy kuitenkin juuri sen verran, että elokuva ei ala puuduttaa. Varsinkin kierrosten lisääminen loppua kohden lisää myös viihdyttävyysarvoa. Vaikka Kongien yhteisen onnen etsimisen seuraaminen ei nyt sieltä mielenkiintoisimmasta päästä olekaan, niin kyllähän Kongit sympatioita nostattavat, mikä ei ole lainkaan huono juttu jättiläismäisiltä tappohirviöiltä.

Alussa nähdään pieni pätkä edellisen osan lopusta ja sitä jo hihkaisee ilosta, kun ajattelee, että edellisen osan näyttelijät - käytännössä Jeff Bridges ja Jennifer Lange - olisivat mukana... tai no hihkaisu johtuu lähinnä ajatuksesta Jeff Bridgesin paluusta samaan rooliin, mutta hänet on korvattu Brian Kerwinillä, jossa ei ole juuri lainkaan samaa särmää kuin Bridgesissä.. No, onneksi sentään Linda Hamilton pesee Jennifer Langen 100-0 ja on elementissään, vaikkei niin toiminnallinen ole läpi elokuvan kuin ehkä haluaisi; no, ainakin Hamiltonin toinen rinta vilahtaa pikaisesti. Myös John Ashton tekee ihan hauskan roolin tappohulluna everstiluutnanttina.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti