tiistai 4. joulukuuta 2012

Valuvan kuoleman kosto

Alkuperäinen nimi: Beware! The Blob
Ohjaus: Larry Hagman
Käsikirjoitus: Jack Woods, Anthony Harris
Pääosissa: Robert Walker Jr., Gwynne Gilford, Richard Webb
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1972
Kesto: 87 min


- What about the annual tournament at the bowling alley?
- I didn't think of it.

- That why I am the sheriff and you're just a deputy.


Chester Hargis (Gofrrey Cambridge) on teknikko, joka on tuonut säilykepurkissa palasen Pohjoisnavalle viedystä Blob-mönjästä, jonka hän on pistänyt pakastimeen. Chesterin vaimo Mariane (Marlene Clark) puolestaan ihmettelee purkkia ja ottaa sen pois sieltä, vaikka kyljessä kuinka lukee, että säilytettävä jäädytettynä. Purkki jääkin keittiön pöydälle ja sulaa ja pian mönjä vapautuu vankilastaan ja Hargiseille käy huonosti. Poikaystävänsä Bobbyn (Robert Walker Jr.) syntymäpäivää valmisteleva Lisa (Gwynne Gilford) tulee Hargiseille syntymäpäiväasioissa, mutta joutuu näkemään, kuinka Chester on lähes kokonaan mönjän peitossa. Luonnollisesti oikein kukaan ei tahdo uskoa Lisaa ja pian on koko kaupunki vaarassa...

Larry Hagman ei minulle ollut entuudestaan tuttu oikeastaan ennen hänen hiljattaista poismenoaan, sillä Dallasia en ole koskaan katsonut, eikä siten sarjan näyttelijät tuttuja ole, vaikka heidän roolihahmoistaan olenkin kuullut yhtä jos toista. Näyttelemisen lisäksi Hagman kunnostautui myös ohjaajana, joskin Valuvan kuoleman kosto jäi herran ainoaksi elokuvaohjaukseksi, mitä en toisaalta ihmettele lainkaan, sillä eipä tämän elokuvan ohjausjälkeä kovin onnistuneeksi voi sanoa. Kökköydestään huolimatta Valuvan kuoleman kosto onnistuu kuitenkin olemaan ihan katsottava tapaus, kunhan ei liian vakavalla mielellä lähde elokuvaa katsomaan.

Tarina tuntuu olleen nopeasti kasaan kyhätty, eikä siinä edes Blob-asteikolla paljon järkeä ole. Jo alkutilanne, jossa mönjä pääsee vapaaksi, koska vaimo ei vain halua katsella purkkia pakastimessaan, aiheuttaa silmien pyörittelyä, vaikka toisaalta halpiskauhuun sopivan yksinkertainen lähtötilanne onkin. Sitten kun mönjä pääsee liikkeelle, sen eteneminen on vähintäänkin epäloogista, sillä se seilaa kaupungin ja maaseudun väliä vailla logiikkaa, ellei se sitten ollut Chesterin kuoleman nähneen Lisan perässä, mitä teoriaa taas eräät mönjän suorittamat tapot eivät tue. Partiolaisten mukanaolon syy jää varsin hämäräksi, sillä alkuun sitä luulee, että mönjä tulisi uhkaamaan leireilemässä olevaa partiota, mutta näin ei käykään, vaan partiolaiset vilahtavat vähän siellä täällä ilman, että heillä olisi mitään olemassaolon funktiota. Tarinan osalta saa nauramaan Bobbyn tarzailut, virkavallan edustajien yliampuvuus tai aseeseen tarttumisen herkkyys sekä loppukohtaus typeryydellään. Hauskana yksityiskohtana elokuvassa katsellaan myös ensimmäistä Blobia.

Tämä on taas näitä tapauksia, kun ei osaa sanoa, onko elokuva tahatonta vai tahallista komediaa. Komediaksi tätä ei ole missään nimetty, mutta oikeastaan lähes jokaisen hahmon ensiesiintyminen elokuvassa aiheuttaa hihittelyä siinä määrin, ettei tätä vakavasti pysty ottamaan, ja joidenkin hahmojen, kuten alastoman miehen (Tiger Joe Marsh), kohdalla sama hihitys jatkuu pitkin elokuvaa, mikä saa vähintäänkin epäilykset siitä heräämän, ettei elokuvaa ole kovin vakavalla naamalla tehtykään. Kun hahmot on sitten ensimmäistä kertaa nähty, niin komediallisuus useimpien hahmojen kohdalta häviää, mutta tämäkin tapahtuu kokonaan vasta elokuvan loppuvaiheessa, jolloin kauhu nostaa kunnolla päätään, mutta silloinkin valitettavan keskinkertaisella otteella niin, että elokuva on oikeastaa parhaimmillaan ollessaan (tahattomasti/tahallisesti) hauska.

Kökköys vallitsee myös elokuvan toteutuksessa, mikä yhdistettynä uuvatteihin hahmoihin tekee tästä oudolla tavalla ihan katsottavan, kunhan tosiaan pitää sen pilkkeen silmäkulmassa. Kuvaus muistuttaa erehdyttävästi VHS-halpiksia ja vielä aikana ennen kyseisiä laitteita! Niinpä välillä kuvan ollessa tumma aina ei ole täysin selvää, mitä kuvassa tapahtuu. Lisäksi mönjä näyttää pelkältä hyytelöltä jopa liikkuessaan, eikä siinä ole samanlaista elävyyden tuntoa kuin ensimmäisen osan Blobilla. Näyttelijätkin ovat pääosin surkeita ja oikeastaan ainoastaan sheriffi Jonesia näytelleessä Richard Webbissä on vähän oikeanlaista särmää.

Pisteitä: 3/5

PS. Niin ja vaikka en Dallasia olekaan katsonut, niin sarjan tunnari soi tätä kirjoittaessani päässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti