sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Valuva kuolema

Alkuperäinen nimi: The Blob
Ohjaus: Chuck Russell
Käsikirjoitus: Chuck Russell, Frank Darabont
Pääosissa: Shawnee Smith, Kevin Dillon, Jeffrey DeMunn
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 91 min


What's happening?
I think... you pissed it off!



Meg ja Paul (Shawnee Smith ja Donovan Leitch) ovat treffeille menossa autolla, kun heidän eteensä tielle tulee vanha ukko (Billy Beck), joka on hetkeä aiemmin koskettanut taivaalta pudonnutta meteoriittia, joka on auennut ja sen sisällä ollut mönjä tarttunut ukkoon. Ukon on nähnyt myös kaupungin paha poika - ja siten kaikkeen helppo syyllinen - Brian Flagg (Kevin Dillon), joka oli lähtenyt juoksemaan ukon perään. Paul pakottaa Brianin tulemaan autoonsa samalla kun he vievät ukon sairaalaan, josta Brian poistuu saman tien. Kun sitten sairaalassa Meg näkee ukon tappaneen mönjän syövyttävän myös Paulin, Meg etsii käsiinsä Brianin samalla, kun mönjä jatkaa kulkuaan, mutta mikä salaisuus mönjään piiloutuukaan?

Olen hankkinut elokuvia hyvin moninaisin perustein, mutta tämä uudempi Valuva kuolema on ainoa, jonka olen ostanut puhtaasti sillä perusteella, että olen pitänyt sen ideaa - mönjästä joka liikkuu tappamassa ihmisiä - äärimmäisen typeränä. Ostohetkellä en tiennyt elokuvan taustoista mitään eli en myöskään sitä, että kyseessä on uusintafilmatisointi. Nyt kun alkuperäinen elokuva tuli jatko-osineen katsottua, niin ajattelin, että tässäpä hyvä vaihtoehto kuukauden WANHAksi. Tietenkin remaken katsominen heti alkuperäisen perään on aina riskaabelia, mutta tällä kertaa säästyin liialta vertailemiselta. Katsoessani tämän ensimmäisen kerran pidin tätä aika kehnona tapauksena. Nyt Chuck Russellin ja Frank Darabontin näkyminen tekijäluettelossa herätti hienoisia odotuksia ja tällä kertaa tämä uudempi Valuva kuolema viihdyttikin ainakin hitusen enemmän, ei tosin ihan alkuperäisen veroisesti.

Elokuvan tarina ei ole suora kopio edeltäjästään, vaikka joitakin samoja kohtauksia toistetaankin lähes samalla tavalla ja osin tarina seuraakin alkuperäisen jalanjäljissä. Kuitenkin tässä elokuvassa on sen verran paljon uutta, että vaikka yhteydet vuoden 1958 versioon ovatkin selvät, niin kuitenkin tätä on mahdollista katsoa myös itsenäisenä elokuvana, eikä pelkkänä uusintafilmatisointina. Vertailee tätä alkuperäiseen tai ei, niin siitä ei pääse mihinkään, että tarina on selvästi heikommalla tasolla. Mönjän olemassaololle saadaan tällä kertaa ihan kunnollinen selitys, mutta tämäkin selitys on tylsä ja epätyydyttävä, minkä vuoksi elokuva olisi tullut kokonaan toimeen ilman selittelyjä; riittänee kun sanon, että kylmän sodan tunnelmissa mennään. Joitakin valopilkkuja elokuvassa on, kuten tapot viemärissä ja keittiössä. Lopputaistelu on elokuvan parasta antia kaikessa toiminnantäyteisyydessäänkin, mutta varsinainen loppukohtaus onkin sitten ihan turhaa kamaa. 

Toteutus kauttaaltaan jää keskinkertaiseksi, sillä alkuperäisen elokuvan tenhoavuus puuttuu tyystin, vaikka varsinkin alussa yritetään saada esikuvansa mukaista kepeyttä mukaan, mutta turhaan. Pimeyttä kyllä riittää yllin kyllin, mistä plussaa. Mönjän toiminta vaihtelee jotenkin tyhmästi, sillä toisinaan Blob-mönjä (alkuperäisen elokuvan lailla) syövyttää uhrinsa sisäänsä, mutta toisinaan taas mönjä tunkeutuu uhrin sisään, eikä tälle vaihtelulle löydy oikein mitään kunnon syytä, ellei sellaiseksi laske vaihtelun tarjoaminen nimenomaan katsojalle. Hahmotkin ovat melkein kautta linjan typeriä, eikä oikein kenessäkään ole todellista mielenkiintoa. Ilman mukaansatempoavaa lopputaistelua elokuva olisikin menettänyt yhden pisteen.

Pisteitä (nipin napin): 3/5

3 kommenttia:

  1. Minä pidän tästä versiosta kovastikin, mutta kenties pääosin juuri tuosta mainitsemastasi vaihtelun syystä, sillä hyvin toteutetut mönjäsulamisefektit kaikessa ällöttävyydessään ovat Blob-remaken suola.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidän tästä versionnista vallan kovastikin. Jopa niin kovasti, että se puuttuu minulta jostakin käsittämättömästä syystä kokonaan tuolta hyllystäni. Ei kun hankitalistalle tämäkin välittömästi...

    VastaaPoista
  3. Noir, en mä niinkään ällöttävyytenä niitä pitänyt, mutta ehkä olen jo turtunut kaikkeen (sanoo mies, joka eilen menetti melkein ruokahalunsa YleLeaksin puhuessa räkäjuttuja). :D

    Tuoppi, sitten vaan hankkimaan se. ;)

    Noin yleisesti olen törmännyt monestikin kommentteihin, jotka tätä hehkuttavat, mutta en tiedä mikä, mutta itse en pääse tämän version sisälle sitten millään. Tai no, "millään" on hieman väärä ilmaus, kun kolmen pisteen arvoiseksi tämän arvostelin, mutta siis sen hehkutuksen arvoisesti en pääse sisälle tähän.

    VastaaPoista