sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Valuva kuolema

Alkuperäinen nimi: The Blob
Ohjaus: Irvin S. Yeaworth Jr., Russell S. Doughten Jr.
Käsikirjoitus: Theodore Simonson, Kay Linaker
Pääosissa: Steve McQueen, Aneta Corsaut, Earl Rowe
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1958
Kesto: 88 min


I'm trying to tell you - now this thing has killed the Doc.
Well what was it? Out with it, kid!

Well it's kind of a - kind of a mass. It keeps getting bigger and bigger.


Steve ja Jane (Steve McQueen ja Aneta Corsaut) kuhertelevat luonnon keskellä ja katselevat tähdenlentoja, kun yksi tällaiseksi luokiteltu putoaa Maahan ihan lähelle heitä. He lähtevät katsomaan, josko he löytäisivät sen pudonneen kappaleen, mutta matkalla sinne he melkein törmäävät vanhaan ukkoon (Olin Howland), joka ehti heidän edelleen ja meni koskettamaan asteroidin näköistä kappaletta, minkä seurauksena hän saa sieltä peräisin olevaa elävää mönjää käteensä. Steve ja Jane kuskaavat ukon tohtori Hallenille (Stephen Case) ja Steve ja Jane saavat Hallenilta toimeksiannon lähteä etsimään tätä pudonnutta taivaankappaletta. Hallenin valmistellessa hoitotoimenpiteitä ja kutsuessa sairaanhoitajan (Lee Payton) paikalle mönjä valtaa ukon ruumiin kokonaan häivyttäen tämän sisällensä ja sen jälkeen ovat muutkin kaupungin asukkaat vaarassa...

Aikoinaan ostin vuoden 1988 The Blobin tietämättä sen olleen remake, mikä seikka selvisi minulle ehkä vasta listatessani elokuvieni uusintafilmatisointeja. Pidettyäni muutaman kuukauden tauon vasta aloittamastani uusintafilmatisointien (ja jatko-osien) keräilystä tämä valikoitui ostettavaksi viime vuoden elokuussa ja päätyi viimein katseluunkin. Samalla taisin paikata eräään aukon yleissivistyksessäni, sillä pidän hyvinkin mahdollisena, etten ainuttakaan Steve McQueenin - tässä elokuvassa vielä nimellä Steven - elokuvaa ole tätä ennen katsonut. En muista pitäneeni tuosta uusintaversiosta paljoakaan, mutta tämä alkuperäinen Valuva kuolema oli ehkä yllättävänkin mukavaa katseltavaa. 

Ei sillä, että elokuva kävisi uskottavasta, saati pelottavasta kauhuelokuvasta. Enemmänkin kyseessä on aika tyypillinen 1950-luvun scifikauhuilu, jossa jokin terveen järjen ulkopuolelta tullut otus, tällä kertaa siis Blob-mönjä, alkaa tehdä tuhojaan pikkukaupungissa. Itse asiassa eipä scifistä muistutakaan mikään muu kuin itse mönjä ja kauhuakin on verrattain vähän luvassa, vaikka toisaalta mönjän etenemisessä varsinkin loppuvaiheessa pistetäänkin kauhuvaihe kunnolla päälle. Itse asiassa ollakseen uskottava kauhuelokuva olisi elokuvan pitänyt alkaa jollain ihan muulla tavalla kuin tyylilajiin täysin sopimattomalla kevyellä poppiksella, vaikka sinänsä ihan mukavankuuloinen olikin.

Tarina onkin enemmän kauhuhirviöllä ryyditetty kevyttunnelmainen nuorisoelokuva, sillä elokuva antaa nuorille paljon tilaa jopa siinä määrin, että alussa sitä pitää nuorten ensimmäisiä yhteisiä hetkiä pelkkänä täytteenä, mutta loppujen lopuksi nämäkin kohtaukset ajavat asiaansa, vaikka ei siltä ensin näyttäisikään. Elokuvassa onkin pitkälle loppuun asti hassuhko nuoriso vs. tyhmät-aikuiset-jotka-ei-tajuu -asetelma, jota on enemmän tottunut näkemään ihan toisenlaisissa elokuvissa. Hyvin perinteistä kaavaa elokuvassa noudatettiin kaikkine "hirviöitä ei ole" -pulinoineeen, mutta siitä huolimatta elokuva on ihan viihdyttävä jopa siinä määrin, että korkeampikaan pistemäärä ei ollut kaukana. Blobin ihan kelpo nujerrustapakin on toisaalta arvattavissa etukäteen, mutta voi sen arvata väärinkin, kuten allekirjoittaneelle kävi. Loppukohtauksessa The End -teksti muuttuu kysymysmerkiksi, mikä ennakoikin jatko-osaa, jonka katson sitten seuraavaksi.

Erikoistehosteet eivät ole pahemmin aikaa kestäneet, sillä Blob-mönjän etenemisten aikana näkyy todella hyvin se, kuinka hyytelö liikkuu pienoismallien maailmassa, mutta jotenkin tämä ei tuntunut haittaavan katselua sitten lainkaan, vaan istui hyvin muutenkin elokuvan melko kepeään yleisilmeeseen.

Steve McQueenin elokuvat eivät siis ole minulle kovinkaan tuttuja, vaikka naaman tunnistankin hyvin ja itse asiassa jo tässä elokuvassa McQueenin naamasta on pääteltävissä ne piirteet, jotka tekivät hänestä myöhempien aikojen toimintaelokuvien kovanaaman. Näin siis varsinkin, jos tiesi mitä hakea. Meni McQueen, kuten myös muiden nuorten näyttelijätkin, ihan hyvästä fiftarinuoresta.

Pisteitä: 3/5

PS. Miten muistaisin, että tuollaista kysymysmerkkiä olisi käytetty The End -tekstin yhteydessä jossain muussakin leffassa, mutta muistanko väärin? Tuleeko kenellekään mieleen mitään?

5 kommenttia:

  1. Itsekin muistelen jonkin muunkin leffan lopussa nähneeni tuon kysymysmerkillä varustetun The Endin. En vain kuolemaksenikaan muista mikä se elokuva on. Täytyy aamusella tehdä pientä tutkimuksen tynkää sen suhteen, jos vaikka saisin jotakin selville sen suhteen.

    Hiljattain edesmennyt Larry Hagman muuten ohjasi The Blobille jatko-osan. Se ilmestyi vuonna 1972 ja taitaa kulkea maailmalla kahdellakin eri nimikkeellä: Beware! The Blob tai vaihtoehtoisesti Son of Blob.

    VastaaPoista
  2. The Empire Strikes Back. THE END. ..?

    VastaaPoista
  3. Tuoppi, se mulla onkin tässä seuraavana katseluvuorossa. :)

    Anton von Monroe, ai sekös se olikin? Ei sitten ihmekään, että muistin moisen nähneeni. :D Kiitos tästä. :)

    VastaaPoista
  4. En saa minäkään päähäni missä muualla olen tuollaisen lopun nähnyt. Vahva muistikuva jostain kornista romcomista. Ehkä myös jossain Ed Wood -klassikossa?

    Tai sitten se oli The Passion of the Christ.

    VastaaPoista
  5. The Passion of the Christissa se kävis aika hyvästä läpästä. :D

    VastaaPoista