keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Nightmare - Painajainen merellä

Alkuperäinen nimi: Nightmare - Painajainen merellä
Ohjaus: Marko Äijö
Käsikirjoitus: Tiina Tanskanen
Pääosissa: Sara Säkkinen, Tero Tiittanen, Venla Savikuja
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 74 min


- En mä aio istuu ja odottaa et kuka teilataan seuraavaks.


Peppi ja Sergei (Sara Säkkinen ja Tero Tiittanen) ovat kutsuneet ystäviään juhlimaan häitään St. Peter Linen risteilylle. Joonatan (Markku Pulli) on kuitenkin juonut itsensä niin tolkuttomaan humalaan, ettei häntä päästetä laivaan, joten Jiri ja Heidi (Mikko Parikka ja Venla Savikuja) joutuvat nousemaan laivaan ilman häntä. Joonatan kuitenkin salakuljetuttaa itsensä laivaan, mutta ei ehdi etsiä ystäviään ennen kuin tuntematon henkilö hyökkää hänen kimppuunsa ja kolkkaa hänet. Tämä tuntematon henkilö ei kuitenkaan aio jättää asiaa tähän, sillä hän alkaa vainota myös muita Pepin seurueessa olevia, mutta miksi?

"K12-merkintäinen kauhuelokuva Salatuista elämistä." Siinä on lause, joka on ensikuulemalta vain väärin niin monella eri tavalla ja niistä verbin puuttuminen on vähäisin. Tämä leffaprojekti on tuntunut yhdeltä suurelta läpältä siitä hetkestä lähtien, kun siitä ensimmäistä kertaa kuulin. Tästä huolimatta tiesin meneväni elokuvan katsomaan, sillä itse sarjaa on tullut tapitettua jo melkein vuosikymmen (kesäuusintojen alkamisesta lähtien). Elokuva on tätä kirjoittaessani kerännyt lähemmäs 60 000 katsojaa, vaikka arvostelut ovatkin olleet (odotetusti) kovin penseitä ja itse asiassa tämä on kaiketi niitä elokuvia, joista asiantuntevilla kriitikoilla ei saa olla mitään hyvää sanottavaa, mutta onneksi minä en kuulu niiden joukkoon, joten saan vapaasti myöntää oikeasti viihtyneeni Nightmare - Painajainen merellä -elokuvan parissa.

Yksi Suomen Elokuvasäätiön tuen saamisen ehdoista oli, että elokuvan tulee seistä omillaan eikä tapahtumat saa olla suorassa yhteydessä sarjan tapahtumiin ja siinä on ainakin teorian tasolla onnistuttu. Jatkuvia viittauksia menneisyyteen toki on, mutta ne ovat sen verran hienovaraisia, etteivät sarjaa katsomattomat niistä juuri välitä, kun taas sarjan fanit bongailevat niitä ilokseen ja saattavat alkaa jopa kaivella muistinystyröitään, mitä kaikkea sarjassa on tapahtunutkaan tiettyjen hahmojen välillä. Niihin vähemmän hienovaraisiin viittauksiinkin annetaan sen verran lisäinfoa, etteivät sarjaa katsomattomat häkelly epätietoisuudesta.

Käytännössä irrallisuus sarjaan nähden ei kuitenkaan toimi. Elokuva on kyllä omaan makuun ihan kelpo pieni jännäri, mutta sittenkin ehkä turhan tavanomainen eli toisin sanoen oikeastaan kaikki kauhuelokuvien kliseet kierrätetään tässä halpiksessa jopa haitaksi asti. Niinpä onkin hyvä, että hahmot ovat tuttuja, sillä niiden kautta näinkin perinteisin keinoin etenevänä jännärinä elokuvan katsominen käy selvästi mielekkäämmäksi ja sen parissa viihtyykin paremmin, ovat nämä hahmot tuttuja sitten Salatuista elämistä, Pikku Kakkosesta tai vaikkapa Aamu-TV:stä. Toisaalta sitten hahmojen tuttuus on myös rasite, sillä yhdistettynä alhaiseen ikärajaan tietää jo valmiiksi, ettei tässä jonkinasteisia slasher-elementtejä sisältävässä elokuvassa tulla näkemään verta ja suolenpätkiä, joten varsinkin edelleen sarjassa mukana olevien hahmojen kohtalot on helppo päätellä ottaen huomioon sen, että kyseessä olevaa sarjaa vielä tehdään, mikä vie jännitykseltä parhaimman terän.

Tarinasta sanottakoon nyt sen verran, että vaikka eteneekin tietyiltä osin ennalta-arvattavasti, niin siinä on kuitenkin ainakin pari ihan kivaa käännettä, joista toinen, eli pahiksen henkilöllisyys, voisi olla ehkä jopa pääteltävissä, vaikka itse en siinä onnistunutkaan; pahiksesta kyllä tulee auttamatta mieleen eräs kauhuklassikko. Joissakin arvosteluissa valituksen aiheena olleet pitkitetty Salkkarit-jakso -vibat jäivät ainakin minulta väliin, vaikka periaatteessa elokuvan sisältö voisikin käydä yhdestä Salattujen elämien tarinapolusta, ainakin mikäli tapahtumapaikka ei olisi näin rajattu. Voi olla, että johtuu siitäkin, että elokuvassa seurataan sarjasta poiketen vain yhtä tarinaa, mutta mielestäni toteutus ja siten tunnelma tuntuvat ihan erilaiselta kuin sarjassa, mutta ei suinkaan yhtään huonommalta. Toki mukana on myös vähän teinidraamailua, mutta ihan siedettävissä määrin ottaen nyt huomioon sen, että elokuva koettaa kuitenkin olla jonkin sortin kauhutrilleri. Miljöö eli risteilylaiva toimii hyvin kauhu(hko)näyttämönä, vaikka koko alusta ja sen kaikkia käytäviä ei hyödynnetäkään tarpeeksi.

Näytteleminen ei nyt ole edes suomalaisessa mittakaavassa kovinkaan erinomaista, mutta se, mikä kelpaa sarjan kohdalla, kelpaa myös tässä, ja sitä paitsi olen nähnyt monia jenkkiteinikauhuja, joissa näytteleminen ei ole yhtään huonompaa kuin tässäkään. Useimmat hahmot ovat samanlaisia kuin sarjassa, mitä nyt Markku Pullin esittämä Joonatan on koko ajan jurrissa ja repliikkiensä vuoksi läpi elokuvan comic relief. Olin nähnyt trailerin monia kertoja, mutta silti minulle tuli yllätyksenä, että elokuvassa on useampiakin sarjasta jo poistuneita hahmoja, ja näistä hahmoista ottaisi mieluusti takaisin sarjaan varsinkin Sara Lohinivan näyttelemän Oonan, josta on "peikkotyttö"-teinivuosien jälkeen kuoriutunut oikein nätti nainen.

Summa summarum: Mitä Nighmare - Painajainen merellä on? Se on Salatut elämät -hahmoilla ryyditetty teineille  (ja sarjan faneille) suunnattu kauhufilmi, joka pärjää mielestäni tunnelmaltaan hyvin vertailussa monille halpisteinikauhuiluille (ei niille parhaimmille kuitenkaan), vaikka varsinaista slasher-meininkiä ei tarjotakaan, vaan vain vähän sinne päin. Jos hahmot vaihdettaisiin tuntemattomiin, ikärajaa olisi hivutettu vähintään muutamalla pykälällä ylöspäin ja sitä myöten saataisiin ainakin joidenkin hahmojen kohdalla toisenlaisia kohtaloita, niin väittäisin että kriitikot edelleen haukkuisivat elokuvan maanrakoon, mutta kauhuleffapiireistä voitasiin innostua kovemmin. Nyt se ei ole mahdollista, koska kyseessä on, herra paratkoon, (kauhuelokuvaksi köykäinen, se myönnettäköön) Salatut elämät -elokuva!

Pisteitä: 3/5

PS. En halua juonipaljastuksia kommentteihin (eli niistä jotain tietävät pitäkööt turpansa kiinni), mutta mieleen tuli tämän leffan nähtyäni, että paljastuiko nyt se, kuka sarjassa vainoaa Sergeitä ja Peppiä? Hmmm!

2 kommenttia:

  1. Jee, pitää mennä ehkä katsomaan :D
    t.salkkarifanit karoliina ja onni

    VastaaPoista