perjantai 21. joulukuuta 2012

Movie Monday #73 - Kaikkein paras


Tämänkertainen Movie Monday käsittelee kaikkein parasta elokuvaa.

No, koska en jaksa kirjoitella samoja asioita uudestaan, ja koska olen tässä flunssan kourissa (syy, miksei tällä viikolla ole oikein arvosteluitakaan tippunut), niin kopioidaanpas surutta omat ajatukset referoituna viimekesäisestä 30 Days of Movies -haasteestani:

En ole koskaan ollut mikään suuri Jim Carrey -fani, mutta väittäisinpä, että Carrey oli pääsyynä siihen, että päätin mennä katsomaan The Truman Show'n silloisen kotikaupunkini elokuvateatteriin (Rauman Iso-Hannu) ja noh... loppu on historiaa. En vain ihastunut tähän elokuvaan ikihyviksi, vaan se tarjosi vieläpä oikein hauskan ajatusleikin. Jo teatterista poistuessani leikittelin ajatuksella, että entä jos sitä itsekin olisi samanlaisen tosi-tv:n uhrina, enkä varmasti ole ainoa, joka on samaa miettinyt ja kun näytin elokuvan vuotta myöhemmin isälleni, hänkin leikitteli kyseisellä ajatuksella (no, meillä on aika samanlainen huumorintaju). Vielä nykyäänkin, kun jostain vähän vähemmän liikennöidyltä sivupolulta tai parkkipaikalta tulee auto siihen kevyen liikenteen väylän reunaan juuri silloin kun minä olen menossa siitä ohi, niin saatan lausua mielessäni hyvin trumanmaisesti "What now?!" tai sitten ei-trumanmaisesti "Ihan varmaan tuli sattumalta just nyt!" Kyllä, minulla on omalaatuinen huumorintaju ja osaan hauskuttaa (myös) itseäni ja ei, en ole koskaan tosissani näissä mietteissäni. 

Elokuvalla on siten ollutkin suuri vaikutus meikäläiseen, enkä todellakaan kykene saamaan tästä elokuvasta tarpeekseni ja voi kun tietäisitte, kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt tämän. Tai no, voi kun tietäisin asian edes itse. Melkein koko viime vuosikymmen meni niin, että katsoin tämän aina, kun se televisiosta tuli aina vihaten tätä tv-tuottajaa ja saaden suuren tyydytyksen elokuvan lopusta. Kun aloin tosissani kerätä elokuvia, niin tämä oli ensimmäisten ostosten joukossa ja dvd:ltäkin olen nähnyt elokuvan jo ainakin kolmesti. Kerran jopa tein niin, että kun elokuva tuli televisiosta, halusin katsoa sen, joten pistin dvd:n pyörimään samaan aikaan näin välttäen kaikki mainoskatkot. Tämä on vain aina yhtä ihana, valloittava ja vaikka mitä. Suosikkielokuvani nyt ja toivon mukaan aina ja olinkin tyrmistynyt, ettei elokuvaa löytynyt 1001 elokuvaa -kirjasta, vaikka "kaikki" kriitikotkin ovat antaneet elokuvalle pääasiassa positiivisia kommentteja, mutta eipä sitä aina se omin suosikki voi "voittaa". 

2 kommenttia: