lauantai 29. joulukuuta 2012

Hobitti: Odottamaton matka

Alkuperäinen nimi: The Hobbit: An Unexpected Journey
Ohjaus: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson, Guillermo del Toro
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 170 min


I have... I have never used a sword in my life.
And I hope you never have to. But if you do, remember this: true courage is about knowing not when to take a life, but when to spare one.



Bilbo Reppuli (Martin Freeman) viettää tuiki tavallista ja siten vaivatonta hobitin elämää Konnulla, kunnes hänen ovelleen tulee perheen vanha tuttu Gandalf-velho (Ian McKellen), joka pyytää Bilboa mukaan seikkailuun, mutta Bilbo kieltäytyy. Myöhemmin Gandalfin junailemana Bilbon taloon tulee 13 kääpiötä johtajanaan Thorin Tammikilpi (Richard Armitage), Ereborin eli Yksinäisen vuoren valtakunnan perillinen. Lohikäärme Smaug oli tuhonnut Ereborin ja vienyt kääpiöiden kullan, mutta Thorin havittelee valtakuntaansa takaisin ja siihen hän tarvitsee Bilbon apua. Jahkailtuaan aikansa Bilbo kuitenkin päättää lähteä kääpiöiden ja Gandalfin matkaan ja siitä matkasta olisi tuleva ikimuistoinen...

En ole koskaan ollut erityisen innostunut hobiteista ja muista J.R.R. Tolkienin luomuksista, mutta kiitos Peter Jacksonin olen minäkin Tolkienin maailmaan perehtynyt ja kymmenen vuotta sitten tuli koettua Taru sormusten herra niin kirjana kuin elokuvinakin, joista pidin kovastikin. Silti en kuulu niihin, jotka olisivat odottaneet Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjan filmatisointia kieli pitkänä ja yksi syy löytyy Peter Jacksonista, jonka aikeet venyttää TSH:ta paljon lyhyempi Hobitti eli sinne ja takaisin myöskin kolmeen osaan herättivät epäilyksen Jacksonin kärsivän pahanlaatuisesta megalomaniasta. Koska elokuva onkin saanut kritiikkiä tapahtumien turhasta pitkittämisestä, päätinkin jättää itse kirjan lukemisen tämän elokuvan jälkeiseen aikaan antaakseni elokuvalle mahdollisuuden. Tiedä sitten oliko asialla merkitystä, mutta tällä uudella 3D HFR -versiona katsomani Hobitti: Odottamaton matka osoittautui ihan mukiinmeneväksi elokuvaksi. 

Ensimmäinen asia, mikä pistää silmään jo heti ensiruudusta lähtien, on elokuvan komeaakin komea maailma, joka kenties juuri HFR-tekniikan turvin tahtoo räjäyttää tajunnan ja itse asiassa visuaalisuus vie alussa siinä määrin mukanaan, että tarinan seuraaminen meinaa jäädä alussa kakkoseksi. Vähitellen tähänkin tekniikkaan tottuu ja siten matkan edetessä visuaalisuuteen ei kaikilta osin tulekaan kiinnitettyä samalla tavalla huomiota kuin alussa. Pelkkää silmäkarkkia uusi tekniikka ei ole, sillä varsinkin monissa vauhdikkaammissa kohtauksissa on paljon sekavuutta (en tosin tiedä, kärsiikö muut versiot samasta vaivasta) ja monet nopeasti valkokankaan ohi vilahtavat otukset näyttävät kaikkea muuta kuin aidoilta. Monista muista poiketen en kokenut tätä uuttaa tekniikkaa kuitenkaan häiritsevänä edes alussa.

Tolkienin tarina on kuulemma TSH:ta lapsenmielisempi ja eittämättä vähän samaa henkeä on haettu myös tähän elokuvaan, vaikka toisaalta monet taistelukohtaukset tuovatkin mukaan tunnun siitä, että vähän vanhempaa väkeä on teatterisaleihin tavoiteltu. Bilbon matkantekoa seuraa kieltämättä ihan mielellään varsinkin kun Martin Freeman on roolissaan hyvä, vaikka koko ajan mielessä pyörii ajatus tarinan keskenjäämisestä. Elokuva sisältäää niin yksittäisiä tunnelmapaloja kuin seikkailullisia hetkiäkin, mutta samalla tunnelmaan ja siten koko elokuvaan sisälle pääseminen ei onnistu niin hyvin kuin TSH:ssä, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta elokuvan pitkän keston jaksaa. Taistelut eivät juuri jännitystä tarjoa, kuten eivät monet muutkaan elokuvan jännittäviksi tarkoitetut tilanteet, ainakaan ennen elokuvan loppuvaiheita. Monet elokuvan monsterit ovat kyllä mielikuvituksellisia, mutta eivät aiheuta ihastusta. Elokuva on kyllä hivenen liian pitkä niin, että sen sisäistää elokuvan aikana, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa pitkästyttävä. Elokuvasta on poimittava yksi sen kantavista teemoista aika helpostikin, joten loppukohtauksen sisältö on pääteltävissä jo kauan ennen loppuvaiheita jopa kirjaa lukemattomille.

Kokonaisuutta leimaa tietty tuttuuden tunne, jonka voi nähdä niin positiivisena kuin negatiivisena tai - kuten allekirjoittaneen tapauksessa - jotain siltä väliltä. Keski-Maahan on kiva palata ja nähdä niitä tuttujakin maisemia, joista Kontu on tietenkin itsestäänselvin. Rivendell ei vain hulppean visuaalisuutensa vuoksi ole yksi elokuvan kohokohdista, vaan myös siksi, että niihin maisemiin tulee mielellään takaisin. Toisaalta sitten tuttuus on myös tietyllä tavalla painolasti ja niinpä monet TSH-trilogiasta tutut hahmot on ympätty fanipalveluna tähänkin osaan, joista Elijah Wood Frodona on ilmeisin. Itse asiassa Frodo-kohtaus tuntuu sellaiselta kuin kohtaus olisi jätetty tekemättä ilman Woodin mukanaoloa ja niinpä kyseinen kohtaus tuntuukin turhalta pitkittämiseltä, jota ilmankin olisi pärjätty. Muut tutut hahmot sentään joten kuten - edelleen kirjaa lukematta - puolustavat paikkaansa, mutta en hämmästyisi, jos kaikkia heistäkään en tapaisi kirjaa lukiessani. Lisäksi Jackson on käyttänyt ajoittain samankaltaisia kuvallisia ratkaisuja kuin TSH:ssa, joista päällimmäisenä jäi mieleen tämä sormus sormeen -kohtaus.

Pisteitä: 3/5

Edit. Pieni lisäys.

2 kommenttia:

  1. Yritin erottaa LOTR-fanitytön kriittisestä katsojasta Hobittia katsoessani. Kognitiivinen dissonanssi-brainmelt!

    Oli ihana päästä takaisin Keskimaahan, mutta tarina oli niin ahdistavan veeenyyteeettyyyy että aloin jossain vaiheessa tuskastumaan. Ruskea velho olisi saatu jättää J.R.R. Tolkienin LOTR lisäosiin ja unohtaa elokuvasta täysin ja johan kesti ennen kuin elokuvassa päästiin edes sen eeppisen matkan alkuun. Lähes 1/3 elokuvasta oli kulunut ennen kuin päästiin ovesta ulos!

    3D HFR oli ERITTÄIN häiritsevä. Heti alussa kun Bilbo nappasi kirja käteensä tuntui siltä kuin joku olisi painanut pikakelausnappia! Liikkuuko kaikki tosielämässä noin nopeasti vai onko elokuvien normaalisti verkkainen framerate aivopessyt minut ennakoon? Kuva oli niin terävä että tuntui että katsoisin välillä kotivideota.

    Seuraavan osan menen katsomaan (koska tottakai menen sen katsomaan vaikka kuinka nurisenkin) ihan perinteisenä 2D:nä vaikka joutuisin menemään yönäytökseen.

    Grrrrr!

    VastaaPoista
  2. Marja, vähän samansuuntaisia kommentteja kuullut muiltakin, mitä tulee venyttämiseen ja siksi aattelinkin, että kai se on ihan hyvä vaan, että jätin kirjan lukemisen myöhemmäksi. Varmaan nyt kun luen tuon kirjan, niin hämmästyn suorastaan, kuinka nopeasti siinä päästäänkään ekan leffan loppuun.

    Mulle HFR ei tehnyt tiukkaa, paitsi just noissa nopeissa kohtauksissa. Tiedä sitten, mikä siinäkin on. :P

    VastaaPoista