maanantai 31. joulukuuta 2012

Hannibal

Alkuperäinen nimi: Hannibal
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: David Mamet, Steven Zaillian
Pääosissa: Anthony Hopkins, Julianne Moore, Gary Oldman
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 126 min


This is from the Guinness Book of World Records, congratulating me on being the female FBI Agent who has shot and killed the most people. 


FBI:n agentti Clarice Starling (Julianne Moore) johtaa osin epäonnistunutta huumeratsiaa ja hän saa kuulla kunniansa. Ratsian lopputulos nousee uutisaiheeksi, josta Starlingin bongaa naamansa menettänyt rikas Mason Verger (Gary Oldman), yksi Hannibal Lecterin (Anthony Hopkins) uhreista, joka jäi eloon. Verger käyttää yhteyksiään hyödyksi ja Starling pääsee pälkähästä, mutta kuin rangaistukseksi Starling joutuu lähtemään Vergerin luo ottamaan selvää, onko Vergerillä jotain uutta tietoa Lecteristä, mikä auttaisi FBI:n Lecterin jäljille. Samaan aikaan Firenzessä Lecter luo uutta uraa kirjaston kuraattorina, mutta hänen on vaihdettava maisemaa huomattuaan, että hänen jäljillä ollaan...

Lyhyesti jääneen jatko-osien (systemaattisen) keräilyn viimeisiksi hankinnoiksi jäivät Uhrilampaan jatko-osat (sekä Psykopaatin jäljillä) 2011 lokakuussa ja toissapäivänä muistin virkitykseksi katsoin Uhrilampaatkin. Näistä jatko-osista ensimmäisen eli Hannibalin näin aikoinaan leffateatterissa ja muistini mukaan jätti tuolloin vähän ristiriitaiset fiilikset, varsinkin kun Starlingia näytellyt Jodie Foster oli vaihdettu Julianne Mooreen ja lisäksi elokuva sisälsi joitakin pöhköyksiä. Näin toisella katselukerralla taisin pitää Hannibalista kuitenkin hivenen enemmän.

Elokuva sisältää niin paljon erilaisia tapahtumia, että Thomas Harrisin kirjaa lukemattomana tulee väkisinkin mieleen ajatus siitä, että kirjan tarinaa on seurattu melko tarkasti, vaikka tiedossa onkin, että joitakin tapahtumia ja jopa kokonaisia henkilöitä elokuvasta puuttuukin. Tämä tapahtumien runsaus tuo ajoittain sillisalaatin tunnun, vaikka sinänsä eri juonipolut onkin rytmitetty hyvin eli kaikkia eri polkuja ei seurata samaan aikaan. Silti elokuva olisi kaivannut pientä tiivistämistä, sillä tapahtumia on vain liikaa, mutta mitä siitä olisi pitänyt ottaa pois, sitä en tiedä.

Perustarina on kuitenkin hyvä ja Hannibalin tarinaa jatketaan Uhrilampaiden jälkeen ihan tyydyttävästi. Useimmat elokuvan tapahtumista puolustavat paikkaansa, joten tylsäksi elokuva ei mene missään vaiheessa, vaan elokuvan  tunnelmaan pääsee hienosti mukaan ja onpahan elokuva jännittäväkin paikoitellen pääsemättä kuitenkaan Uhrilampaiden tasolle. Yksi selkeä tyylirikko elokuvassa on ja kyseessä on tämä loppupuolen ruokahuonekohtaus, sillä se menee jo niin selvästi groteskin komedian puolelle, että tulee melkein tunne kuin olisi siirtynyt jonkin toisen elokuvan pariin, sillä tämä kohtaus ei millään tavalla istu kokonaisuuteen, sillä koko muu elokuva on sävyltään selvästi vakavampi.

Katsoin tosiaan Uhrilampaat ennen tätä, mutta siitä huolimatta en osannut, toisin kuin katsoessani elokuvan ensimmäistä kertaa, välittää siitä, että Clarice Starlingin näyttelijä on elokuvien välissä vaihtunut, vaan nähdessäni Julianne Mooren esittämän Starlingin ensimmäistä kertaa, hyväksyin mukisematta sen tosiseikan, että edessäni on uusi Starling. Moore, joka on hiljalleen noussut suosikkinäyttelijöideni joukkoon, hoitaakin roolinsa ammattitaidolla niin, ettei Jodie Fosteria jää edes kaipaamaan. En sano Moorea Fosteria paremmaksi, mutta en myöskään huonommaksi tässä roolissa, vaan ainoastaan erilaiseksi.

Muista näyttelijöistä mainittakoon ainakin Ray Liotta, joka tekee Starlingiin jonkinasteisessa esimiesasemassa olevana oikein hyvää työtä, mikä näkyy sitten siinä, että Liottan hahmoa inhoaa koko elokuvan ajan ihan vain persoonansa vuoksi. Muista näyttelijöistä sitten Anthony Hopkins tekee edelleen todella hienoa työtä, vaikka hänen roolihahmossaan Hannibal Lecterissä onkin havaittavissa pientä sävyeroa verrattuna Uhrilampaisiin

Mukana menossa: Zeljko Ivanek (Kylmä rinki)

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti