tiistai 13. marraskuuta 2012

The Incident

Alkuperäinen nimi: The Incident
Ohjaus: Alexandre Courtès
Käsikirjoitus: S. Craig Zahler, Jérôme Fansten
Pääosissa: Rubert Evans, Kenny Doughty, Joseph Kennedy
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Ranska, Belgia

Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 85 min


Don't worry. We're safe.


George (Rubert Evans) on töissä vankimielisairaalan keittiössä, jossa työskentelevät myös hänen bänditoverinsa Max ja Ricky (Kenny Doughty ja Joseph Kennedy), mutta bänditoiminnastakaan ei tahdo tulla mitään, kun kaikki eivät muista tulla edes levyn nauhoituksiin. Keittiössä hommat menevät pääosin rutiinilla, vaikka George viiltääkin sormeensa haavan. Vedettyään eräänä iltana myöhään keikan George joutuu häipymään nopeasti, sillä hänen on seuraavana aamuna noustava tavallista aiemmin töihin purkaakseen keittiöön tulevan lastin. George ei ole kuitenkaan saanut tarpeeksi unta, joten kun aamupalat on annosteltu, George menee varastotilaan nukkumaan ja kun hän herää, on vankimielisairaalassa täysi meno päällä, sillä vangit ovat aloittaneet mellakan sähkökatkon seurauksena...

Night Visionsin toiseksi elokuvaksi valikoitui sen kummemmin miettimättä The Incident, sillä samaan aikaan toisaalla esitetystä Berberian Sound Studiosta en jaksanut oikein innostua ja kai tämä ennakkoon vaikutti enemmän kauhulta kuin tuo toinen ja kauhua halusinkin vielä tähän "alkuiltaan" (leffa alkoi 23:00). Peruskauhultahan tämä tuntui jo etukäteen ja sellaista luvassa olikin, mutta loppujen lopuksi The Incident pienistä epäilyksistä huolimatta osoittautui ihan kelvolliseksi sellaiseksi.

Elokuvan suurin ongelma on sen alkupuolessa, sillä elokuva lähtee käyntiin tuskaisen hitaasti. Ihan aluksi nähdään, kuinka George viiltää sormeensa samalla, kun George ja Max esitellään katsojalle, mutta sen jälkeen tutustutaan Georgen elämään tarkemmin, vaikka suurimmalla osalla niillä ei ole koko elokuvan kannalta mitään merkitystä eli kestää vielä pitkään, ennen kuin katsojalle edes selviää, mistä elokuvassa on kyse. Varsinkin tyhjänpäiväinen levytysstudiopätkä olisi pitänty heivata huit helvettiin. Ainoa todella merkille pantava seikka tässä alkujaksossa oli se, että Georgella oli todella hotti tyttöystävä (Anna Skellern)! Tämä alkuvaihe olikin syy siihen, miksi olin lähellä pudottaa arvosanaa vielä vähän. Mellakka olisi voitu pistää ihan hyvin käyntiin ilman kaikkea turhaa vankimielisairaalan ulkopuolella. Haiskahti pahasti leffan venyttämiseltä.

Kun toiminta sitten kunnolla starttasi, niin se oli sentään hyvää ja jännitys oli välillä hyvinkin korkealla, mutta useimmitenkin ihan kohtalaisella korkeudella. Kunnon eloonjäämiskauhua oli siis luvassa, mistä tällä kertaa vastasivat umpihullut rikolliset... ehkä nyt Georgea lukuun ottamatta. Kuolemissa oli itua eli ne näyttivät hyviltä, eikä selviytyjien määrääkään tai henkilöllisyyksiä voinut varmasti ennakoida. Kun nyt kuitenkin liikuttiin mielisairaalaympyröissä, niin tokihan sitä kävi mielessä myös se, sortuuko elokuva viime aikoinakin muodissa olleisiin mielisairaalakliseisiin ja sekin lisäsi vähän jännitystä. No, loppuratkaisu oli (odotetun) outo, ja sitä kukin voi tulkita miten tahtoo, mutta itse en niin välitä käyttää siihen aikaani. Loppuratkaisu oli nimittäin juuri sitä luokkaa, että vaikka elokuvan katsoisikin toistamiseen (mitä en sano, että tulisin välttämättä tekemään), niin luultavasti ei tulisi hullua hurskaammaksi loppuratkaisun merkityksestä.

Pisteitä (nipin napin): 3/5

Edit 13.11. klo 22.47. Olin unohtanut sen lopullisesti ratkaisevan syyn mennä katsomaan tämän leffan: Tämä oli lyhyempi kuin samaan aikaan esitetty Berberian Sound Studio, joten tämän jälkeen oli hivenen enemmän aikaa käydä leffojen välissä Hesessä - ainoa kunnon tilaisuus koko yönä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti