torstai 8. marraskuuta 2012

Sleep Tight

Alkuperäinen nimi: Mientras duermes
Ohjaus: Jaume Balagueró
Käsikirjoitus: Alberto Marini
Pääosissa: Luis Tosar, Marta Esura, Alberto San Juan
Valmistusmaa: Espanja

Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 102 min


- Et voi kuvitellakaan, millaista on herätä joka aamu ilman minkäänlaista motivaatiota.


Cesár (Luis Tosar) on onneton mies, jonka elämässä ei tunnu hänen itsensä mielestä tapahtuvan mitään hyvää, minkä vuoksi hän on miettinyt jopa itsemurhaa. Hän herää aamuisin Claran (Marta Esura) vierestä, kulkee heidän asuttamansa kerrostalon pohjakerrokseen talonmiehen tiloihin tehden siellä kaikki aamutoimet, minkä jälkeen hän aloittaa työnsä samaisen kerrostalon vahtimestarina ja samat rutiinit seuraavat hänen arkeaan. Tauolla hän käy yleensä moikkaamassa kuolemansairasta äitiään (Margarita Rosed) sairaalassa, jossa kertoo hänen ja Claran suhteen kiemuroista. Kulkiessaan kerrostalon eteisaulan poikki Clara suhtautuu kuitenkin Cesáriin hyväntuulisesti, mutta etäisesti, mutta miksi? Ja miksi talossa asuva Ursulá-tyttö (Iris Almeida) kiristää Cesárilta rahaa?

Night Visions vuosimallia 2012 käynnistyi omalta osaltani torstaina tällä elokuvalla ja mikäs olisikaan sopivampi tapa aloittaa mm. Espanja-teemalla varustettu festari kuin espanjalaisella Sleep Tightilla? Elokuvan espanjalaisuus ei kuitenkaan ollut pääsyy tämän valikoitumiseksi aloitusleffaksi, vaan siihen vaikutti etenkin samaan aikaan toisessa salissa näytetty Looper, jonka siis olen jo nähnyt; tosin espanjalaisena leffa olisi voittanut melkein minkä tahansa muunkin leffan. Täällä päin etenkin kahden ensimmäisen [Rec]-elokuvan toisena ohjaajana tunnetuksi tullut Jaume Balagueró toi nyt yksinään silmiemme eteen tämän paljon paikallisia palkintoja tai niiden ehdokkuuksia kahmineen - Luis Tosar oli ehdolla jopa Goyan saajaksi - Sleep Tightin, joka kieltämättä oli ihan mukiinmenevä kauhutrilleri.

Olisin muotoillut tuon juonikuvauksen mielelläni toisin, mutta olisin vain paljastanut tarinan todellisen lähtöasetelman ja sitä en halunnut tehdä. Nimittäin elokuvan alussa ei ollut hajuakaan, missä on elokuvan niin sanottu koukku, vaan sitä tulee seurattua Cesárin melko tavanomaista päivää miettien, että mistä elokuva oikein kertookaan ja voi sitä shokin määrää, kun ehkä noin 15-20 minuutin jälkeen katsojalle paljastui, mistä elokuva ihan todellisuudessa kertoo. Tuon samaisen shokkiefektin haluan muidenkin elokuvasta kiinostuneiden kokea, joten siksi jätin tiettyjä asioita mainitsematta.

Tuon twistin aiheuttaman shokin jälkeen luvassa olikin, jos ei nyt kunnolla ahdistava, niin vähintäänkin semiahdistava elokuva, joka tarjosi myöskin pientä jännitystä, mutta ei juuri sen enempää. Tarina oli melko yksinkertainen, mutta silti ihan toimiva, minkä vuoksi elokuvan parissa viihtyi ihan hyvin. Muiden saman lajityypin elokuvien Cesáreista poiketen Cesárin tekemisten taustalla oli selvästi jotain uutta, mikä oli sekin ihan positiivista, vaikka välillä jouduinkin ihmettelemään Cesárin todellisia motiiveja. Jossain vaiheessa odotin, että elokuvan tunnelma nousisi entisestään vieläkin ahdistavammaksi, mutta näin ei sitten koskaan käynyt, sillä vaikka Luis Tosar hyvin roolinsa vetikin, niin silti Cesár ei saanut niskakarvoja pystyyn ihan niin kuin olisi toivonut. Loppuun oli säästetty pari kohtausta, joista toinen oli enemmän kuin toivottu ja toinen taas jokseenkin yllättävä ja siten piristävä ja kyllä, vähän järkyttäväkin.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti