lauantai 17. marraskuuta 2012

Seeding of a Ghost

Alkuperäinen nimi: Zhong gui
Ohjaus: Chuan Yang
Käsikirjoitus: Yi-hun Lin
Pääosissa: Phillip Ko, Maria Jo, Norman Chu
Valmistusmaa: Hong Kong

Ilmestymisvuosi: 1983
Kesto: 90 min


On surkeaa onneasi, että törmäsit minuun, tiedäthän? Tietää huonoa onnea rikkoa musta magia. Jos olet onnekas, tulet ainoastaan sairaaksi, jos et ole, sinä ja perheesi saatatte kuolla.
- En usko tuollaiseen.
- Ai et? Muutat mielesi, kun  jotain tapahtuu.


Taksia ajava Chau (Phillip Ko) ajaa melkein mustan magian taiturin tohtori Wangin (Yung Wang) päälle, mutta selviää säikähdyksellä ja Wang onkin kunnossa, mutta Chau ajaa Wangin kotiinsa. Chaun vaimo Irene (Maria Jo) puolestaa aloittaa suhteen itsepintaisen keikarin Anthony Fangin (Norman Chu) kanssa, mutta suhde kariutuu karille, kun Fang ei aio jättää vaimoaan (Mi Tie). Asiasta käydyn riidan päätteeksi Irene jää tien varteen, mutta saa seurakseen kolme huligaania, jotka alkavat jahdata Ireneä ja kaikki neljä päätyvät autiotaloon, jossa Irene raiskataan ja tapetaan. Kun Chaulle selviää, mitä kaikkea Irene oli puuhannut, hän janoaa kostoa niin tappajille kuin Fangillekin ja apu löytyykin tohtori Wangin ja tämän mustasta magiasta...

Niinhän siinä kävi, että tämänkin syksyn Night Visions täytyi päättyä viimein ja se tehtiin elokuvalla Seeding of a Ghost, joka oli yön elokuvista ainoa, jonka aikana silmät tahtoivat muutaman kerran painua kiinni, vaikka aiemmista kerroista poiketen varsinaista nuokkumista ei tapahtunut. Peräti kahden aiemman NV:n kokemuksella tiesin jo varautua siihen, että pääyön viimeinen elokuva ei luultavasti olisi kovinkaan järkevää tavaraa, eikä sitä ollut myöskään Seeding of a Ghost, joka ei kuitenkaan ollut sittenkään ihan niin päätön tapaus kuin mitä NV:n päätöselokuvalta saattaisi olettaa, mikä saattoihin johtaa siihen, että elokuvan parissa viihtyi ihan hyvin tämän vuoden Night Visionsin viimeiset hetket.

Onko elokuva tahatonta vai tahallista komiikkaa? Eihän näistä oikein ota selvää, kun kuitenkin tuntuu näin länsimaalaiselta siltä kuin eihän kukaan voisi tehdä tällaista "soopaa" vakavasti, mutta mutta... entä jos sittenkin...? Toisin sanoen elokuva saa nauruhermot aktiivisiksi ja kyllä kallistun sille kannalle, että tahattomasta huumorista on kyse. Huumoria elokuvassa siis riittää, mutta verrattuna niihin muutamiin muihin näkemiini Aasia-aivottomuuksiin ei kuitenkaan liikaa, mutta päätöntä menoa on joka tapauksessa luvassa. 

Jos unohtaa tarinan älyvapaat lähtökohdat, niin se on kuitenkin ihan kelpo tasoa, minkä vuoksi elokuva onkin viihdyttävä, joskaan ei sitten paljon enempää. Seikka, mikä nostaa elokuvan monia muita Aasia-kohelluksia (hieman) ylemmäksi, on elokuvan kauhuelementeissä, jotka välillä ihan oikeasti toimivat, joskin välillä myöskin saavat nauramaan. Aaveita, jonkin sortin nekrofiliaa kuin myöskin kostamista on yllin kyllin, eikä perinteisiä kung fu -taisteluitakaan ole täysin unohdettu. Lopputaistelu, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua, on aika eeppinen noin niin kuin huumoriarvoltaan, mutta on siitä huolimatta tai juuri siksi hyvää tavaraa.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti