lauantai 10. marraskuuta 2012

Excision

Alkuperäinen nimi: Excision
Ohjaus: Richard Bates Jr.
Käsikirjoitus: Richard Bates Jr.
Pääosissa: AnnaLynne McCord, Traci Lords, Ariel Winter
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 81 min


- You are very troubled little girl.


Pauline (AnnaLynne McCord) on yksinäinen teinityttö, eikä suoraan sanoen edes kovin hyvän näköinen. Hänen siskonsa Grace (Ariel Winter) tekee hidasta kuolemaa ja heidän äitinsä (Traci Lords) puolestaan uskoo ainakin osittain uskonnolliseen kasvatukseen, eikä itse asiassa koko Paulinen perhe vain tahdo ymmärtää Paulinea. Psykiatrinkin virkaa hoitaa yhteisön pastori (John Waters). Koulutoveriensa lailla Paulinenkin mielessä on neitsyyden menetys ja sen hän tekisi mielellään suositun Adamin (Jeremy Sumpter) kanssa, mutta Adam seurusteleekin koulun suosituimpiin kuuluvan Natalien (Molly McCook) kanssa. Neitsyyden menettämisen lisäksi Pauline haaveilee kirurgin urasta ja lukeekin paljon lääketieteen opuksia, mutta samalla näkee hyvin häiriintyneitä unia, joten mihin tämä kaikki vielä johtaakaan...

Samaan aikaan Excisionin kanssa esitettiin Hohto, jota en jaksanut mennä katsomaan, joten valitsinkin lippuja ostaessani tämän, vaikken tiennytkään siitä juuri mitään. Torstaina niin tämän kuin God Bless American trailerin nähdessäni nimitin perjantain "roskaperjantaiksi", vaikka GBA osoittautuikin lopulta olevan kaikkea muuta, mutta Excisionin voi sentään luokitella roskaluokkaan. Aikataulullisista syistä roskan paaviksikin tituuleratun John Watersin elokuvat (ja herra itse) jäivät näkemättä (etenkin Pink Flamingos olisi kiinnostanut), joten tämä toimi ihan hyvänä korvikkeena ja esiintyihän Waters itsekin tässä elokuvassa. Minulla ei nyt hirveästi kokemusta ole "aidoista" roskaelokuvista, mutta Excision osoittautui ihan hauskaksi sellaiseksi.

Niin, jos ei nyt tullut jo selväksi: elokuva on roskaa. Näyttelijät ovat tarkoituksellisen paskoja, mutta sellaisina oikeastaan aika vetäviä, elokuvassa on groteskeja fantasioita, joista osa toimi ja osa ei, ja huonon maun raja ylitetään kunnolla; välillä sitten jutellaan henkeviä Jumalan kanssa. Elokuvan alkaessa ei oikein voinut vielä tietää, mihin suuntaan elokuva vielä lähtisi, vaikka viitteitä olikin havaittavissa pitkin elokuvaa. Se neitsyyden menetyskään kun ei ole koko elokuvan kantava voima, vaan siitä päästään yllättävän nopeastikin yli, joskin se hetki koittaa yhdellä elokuvan ikimuistoisimmalla kohtauksella. Poor Adam! Tarina ei itsessään ollut mitenkään kummoinen, vaan aika kiero muunnelma perus nuorisokuvauksesta, mutta yhtälailla se oli hauska, minkä vuoksi elokuvan parissa viihtyi. Pientä pohdittavaa tuli kyllä siitä, onko Pauline ihan oikeasti päästään pipi, vaan vain hyvin erilainen persoonallisuus, joka sitten muiden silmissä näyttää mielenvikaiselta, mutta tähänkin pohdiskelmaan saadaan elokuvan käännyttyä loppusuoralle vastaus tavalla, joka kyllä vetää jalat alta.

Niin, kuten todettua: Näyttelijät olivat paskoja, mikä näkyi varsinkin ylinäyttelemisenä ja parhaiten tässä kunnostautuivat sivuosien esittäjistä John Waters, Ray Wise (Twin Peaks) ja Malcolm McDowell, joista viimeksi mainittu oli näistä hersyvin, mutta myös Traci Lords ja AnnaLynne McCord, jotka oikeastaan tekivät tämän elokuvan. Pauline on jo lähtökohdiltaan ongelmateinin stereotyyppiä tylympi ilmestys jopa siinä määrin, että en jaksa uskoa, että ihan samanmoisia persoonallisuuksia löytyy oikeasta elämästä ainakaan kovinkaan montaa ja näin kärjistettyä hahmoa McCord esittää hyvin. Joskin myönnettäköön, että Paulinen sukupuoli selvisi allekirjoittaneelle vasta toisessa kohtauksessa ja ensimmäisessä kohtauksessa luulin häntä vielä jätkäksi. Traci Lords puolestaan oli hulvaton kliseekimppuja suustaan sylkevänä vittupää-äitinä ja oli siten hyvä vastapooli McCordille.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti