torstai 29. marraskuuta 2012

Argo

Alkuperäinen nimi: Argo
Ohjaus: Ben Affleck
Käsikirjoitus: Chris Terrio
Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, Alan Arkin
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 120 min


You really know Warren Beatty?
Yes, I do. I took a leak next to him at a Golden Globes party once.



Vuonna 1979 iranilaiset hyökkäävät Yhdysvaltojen suurlähetystöön, koska se on antanut turvapaikan syrjäytetylle shaahille, ja ottavat sen työntekijät panttivangeikseen. Kuusi diplomaattia ehtii paeta hyökkäyksen alta ja saavat lopulta turvapaikan Kanadan suurlähetystöstä. CIA yrittää kovasti keksiä keinoja saada nämä turvaan, mutta ideat ovat huonoja, kunnes maanpakoihin erikoistunut agentti Tony Mendez (Ben Affleck) keksii idean filmiryhmästä, jonka jäseniä paenneet diplomaatit esittäisivät, ja jotka kävisivät läpi mahdollisia kuvauspaikkoja Iranissa. Avukseen Mendez saa tutun maskeerajan John Chambersin (John Goodman) sekä ohjaaja Lester Siegelin (Alan Arkin) ja yhdessä he alkavat suunnitella massiivista vale-elokuvaa Argoa, jonka avulla diplomaatit saataisiin pois maasta...

Vaikka Ben Affleck tässä elokuvassa onkin edukseen näyttelijänä, niin en ole hänestä näyttelijänä noin yleisesti ottaen innostunut, mikä on voinut johtua siitä, että hän on esiintynyt monissa keskinkertaisuuksissa. Ohjaajana Affleck on kuitenkin toista maata, sillä lähtökohtaisesti hänen aiemmat elokuvansa ovat olleet vähintäänkin semikiinnostavia ja kiinnostavuutta riittää jatkossakin, mikäli Affleck tosiaan ohjaa lähitulevaisuudessa Stephen Kingin Tukikohdan, mitä vastaan en ainakaan Argon nähtyäni ole. Tämä on nimittäin ensimmäinen Affleckin ohjaustyö, jonka kohdalla kiinnostus nousi sellaisiin lukemiin, että leffateatteriin kävi tieni ja hyvä että kävi, sillä Argo on toden totta hieno tapaus. 

Elokuva nimittäin vie mukaansa heti ensimetreiltä. Taustoista tietämättömille tarjotaan pieni infopaketti, joten kaikkien pitäisi päästä tapahtumista hyvin kärryille. Niin ja vaikka se varsinainen panttivankidraama onkin allekirjoittaneelle tuttu, niin siitä huolimatta mielenosoitukseen ja suurlähetystön valtaukseen on saatu paljon jännitettä aikaan, mihin auttaa sekin, että kuvauksessa on 70-luvun fiilistä. Elokuva ei jää missään vaiheessa paikoilleen, vaa eteenpäin mennään hyvää vauhtia koko ajan, mutta rauhallisesti ja tapahtumarikkaita hetkiä riittää niin Hollywoodissa kuin Iranissakin. Siinä missä Hollywoodia kuvatessa elokuva keskittyy irvailemaan Hollywoodille sinänsä ihan maukkaan dialogin kera (aah, metailu <3), Iranissa puolestaan tarjotaan välillä piinaavaakin jännitystä siitäkin huolimatta, että on oikeastaan itsestäänselvää, miten kaikki päättyy, mutta minkälaisten vaiheiden kautta, sitä saakin jännittää sitten oikein olan takaa. 

Kaikkein parasta elokuvassa on kuitenkin se, että se perustuu tositapahtumiin. Toki, joitakin kohtauksia ja dialogeja on muutettu (onnistuneesti) jännityksen lisäämiseksi, kuten lopputeksteissä mainitaan, mutta yhtä lailla koko valeleffaidea kuulostaa äkkiseltään niin absurdilta, että sen toteuttamista ei hevillä uskoisi todeksi, mikä tietenkin tekee koko jutusta entistä nautittavamman, mutta myös hämmentävämmän. Samalla toki herää kysymys siitä, kuinka paljon elokuvan tapahtumista on totta ja kuinka paljon keksittyä, mutta vastauksella ei sinänsä ole väliä, sillä valkokankaalla hommat pyörivät oikeinkin sulavasti. Kuitenkin kaikesta jännityksestä huolimatta loppupuolella on vähän turhankin monta läheltä piti -tilannetta, että usko ei jaksa riittää siihen, että kaikki etenemiset olisivat oikeasti olleet niin hiuskarvan varassa. 

Mukana menossa: Kyle Chandler (Aikavaras), Tate Donovan (O.C.), Zeljko Ivanek (Kylmä rinki) ja Bryan Cranston

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti