torstai 11. lokakuuta 2012

Project 1001, osa 226/1001: The Passion of the Christ

Alkuperäinen nimi: The Passion of the Christ
Ohjaus: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Benedict Fitzgerald, Mel Gibson
Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2004
Kesto: 121 min


- Me etsimme Jeesus Nasaretilaista.
- Minä olen hän!



Jeesus Nasaretilainen (Jim Caviezel) on viettämässä yötä opetuslapsiensa kanssa Gestemanen puutarhassa samalla, kun yksi opetuslapsista, Juudas (Luca Lionello), kavaltaa Jeesuksen olinpaikan 30 hopearahasta. Jeesusta lähdetään pidättämään, mitä ennen hän keskustelee itse Saatanan (Rosalinda Celentano) kanssa. Pidätyksensä jälkeen Jeesus viedään juutalaisten ylimpien pappien luo, ja nämä vangitsevat Jeesuksen jumalanpilkasta, jolloin yksi opetuslapsista, Pietari (Francesco De Vito), kieltää Jeesuksen kolmesti. Pitkäperjantain aamu valkenee ja Jeesus joutuu käymään hyvin kovia koettelemuksia, ennen kuin päivä on hänen osaltaan ohi..

The Passion of the Christ rikkoi monia lipputuloennätyksiä, kuten eniten lipputuloja kerännyt itsenäisesti tehty elokuva, eniten lipputuloja kerännyt uskonnollinen elokuva ja eniten katsottu ei-englanninkielinen elokuva Yhdysvalloissa. Vaikka ilmestyessään osoitinkin kunniaa Mel Gibsonille hänen rohkeasta kielivalinnasta (aramea, latina, heprea), niin silti näin ateistina en oikein missään vaiheessa innostunut koko elokuvasta, enkä siis sitä ollut nähnytkään ennen tätä katsomiskertaa. Ei minulla varsinaisesti ollut odotuksia elokuvan toimivuuden suhteen puoleen taikka toiseen, vaan aika ennakkoluulottomasti ainakin yritin lähteä elokuvaa katsomaan ja The Passion of the Christ olikin ihan kelpo tapaus.

En muistanut, että elokuva keskittyy vain Jeesuksen viimeisiin hetkiin, mutta kun tämän havaitsin, otin tiedon ihan ilolla vastaan. Jeesuksen tarina oli kuitenkin päällisin puolin tuttu, joten jälleen yhtä kuvausta koko hänen elämästään en olisi välttämättä jaksanut. Nyt kun käydäänkin läpi vain Jeesuksen viimeistä puolivuorokautta, tapahtumat eivät jää vain kuriositeetin tasolle, vaan niitä näytetään oikein perusteelliseksi, mikä oli omiaan luomaan tiivistä tunnelmaa. Muistin koulun uskonnontunneilta tästä pitkäperjantaista paljon vähemmän kuin mitä silloin tapahtui, joten tämä elokuva palautti tapahtumia mieleeni (esim. nämä raipaniskut). Elokuva olikin hyvin raaka ja Jeesuksen koettelemukset olivat julmia läpi pitkäperjantaina ja jo edeltävänä yönä, mutta näiden julmuuksien näyttäminen ei minua niin haitannut, jos ne lainkaan vastasivat todellisuutta. Yksittäisistä tapahtumista koskettavin oli tämä ristinkanto ja siinä etenkin kohtaus, jossa Jeesus kohtaa äitinsä (Maia Morgenstern), mutta noin muuten ne ajatuksia herättäneet kohtaukset jäivät vähiin, mitä nyt tämän tästä mietin, että kuinka erilailla asiat olisivat saattaneet mennä, mikäli olisi tiettyjä yksittäisiä asioita päätetty toisin. Paljon tuttuja Raamatun lauseita kuultiin pitkin elokuvaa ja monista tuntemattomammistakin tuli sellainen olo, että nekin löytyisivät kyseisestä kirjasta. Gibsonin alkuperäinen idea oli tuoda elokuva levitykseen ilman tekstityksiä, mutta ihan hyvä, että tekstit mukana kulkivat.

En ole viime aikoina tutkiskellut Raamattua, joten en osaa sanoa, olivatko kaikki pienet sivujuonteetkin lähtöisin kyseisestä kirjasta, mutta ainakin itse vähän karsastin Saatanan vilahtelua siellä tällä kuin myös muita näkyjä, sillä ne menivät jo selvemmin sinne henkimaailman/uskonasioiden puolelle, kun muuten elokuva näytti realistisen oloisesti Jeesuksen viimeiset hetket. Lisäksi minua vähän kaiversi se, että monet roomalaiset sotilaat oli esitetty ihan juntteina, vaikka enhän minä tiedä, olivatko he sellaisia. Takaumistakaan en suuremmin välittänyt, sillä ne rikkoivat vähän päätarinaan, mutta onneksi ne jäivät aika vähälle.

Elokuvaa oli kaikin puolin helppoa katsottavaa eli se ei pitkästyttänyt missään vaiheessa, ja se oli hyvin toteutettu, mutta ei se saanut minua vaikuttumaan taikka ahdistumaankaan. Tämä saattaa johtua osin siitä, että elokuva ei tarjonnut oleellisesti paljonkaan uutta, vaan tutun tarinan lopun sellaisena kuin se on aikoinaan opetettu, mutta pääosin siitä, että Jeesus ei tällaiselle ateistille ole lainkaan tärkeä henkilö, vaan näitä Jeesuksen viimeisiä hetkiä katselin ikään kuin ulkopuolisen silmin. Uskonkin, että kristityistä isompi osa saa tästä kaikkine kauheuksineenkin paljon enemmän irti kuin mitä itse sain, koska heitä Jeesus koskettaa henkilökohtaisemmin. Katselinkin elokuvaa enemmänkin vain yhtenä tunnetusta historiallisesta henkilöstä kertovana elokuvana. Silti kontekstin irroittaminen asiayhteydestä ei olisi oikein toiminut eli elokuvan hahmon henkilöllisyys oli koko ajan mielessä, ja henkilö, joka ei koskaan olisi koskaan kuullutkaan Jeesuksesta ja hänen elämästään, pitäisi tätä elokuvaa varmaankin ehkä hieman, jos ei sekavana, niin vaikeastilähestyttävänä.

Pisteitä: 3/5

PS. Ostin viime vuoden maaliskuussa tutultani 49 elokuvaa ja tämä oli näistä ostoksista viimeinen. Ensimmäisen näistä hankinnoista katsoin jo tammikuun alussa, joten vähän ihmetyttää nyt, että enkö ole kotona sen enempää elokuvia ehtinyt nähdä. Myönnän toki, että tää vuosi on ollut leffateatterissa käynnin huippuvuoteni jo nyt, mutta silti! No okei, useimmat näistä hankinnoista oli vain sarjansa ensimmäisiä osia ja olenkin jälkikäteen tilaillut niitä jatko-osia katsottavaksi, joten nekin ovat viivyttäneet koko satsin katsomista, mutta kummaksuttaa tää mua silti vähän. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti