tiistai 23. lokakuuta 2012

Paranormal Activity 4

Alkuperäinen nimi: Paranormal Activity 4
Ohjaus: Henry Joost, Ariel Schulman
Käsikirjoitus: Christopher Landon
Pääosissa: Kathryn Newton, Matt Shively, Brady Allen
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 88 min


Mom, I don't think it was a accident
- What are you talking about?


Alex (Kathryn Newton) on teinityttö ja pienen Wyatt-pojan (Aiden Lovekamp) isosisko. Tullessaan vanhempiensa kanssa kerran Wyattin jalkapallopelistä Alex näkee autosta tien reunassa kävelevän pojan, joka oli myös jalkapallokentällä ja pian osoittautuu, että tuo poika, Robbie (Brady Allen) asuu naapurissa. Robbie on melko hiljainen ja outo ja löytyypä yhtenä päivänä myös Alexin perheen pihalta. Pian Robbien äiti joutuu sairaalaan, joten Alexin äiti (Alexondra Lee) ottaa Robbien hoitoonsa "muutamaksi päiväksi" ja Wyatt saa Robbiesta leikkikaverin. Robbien tulon jälkeen talossa alkaa tapahtua kaikkea outoa ja pian talon erinäisistä kameroista alkaa näkyä yhtä jos toista mystistä...

Paranormal Activity on edennyt jo neljänteen osaansa ja tätä kirjoitettaessa on jo selvinnyt, että viideskin osa on jo tekeillä. Tämän neljännen osan ovat ohjanneet Henry Joost ja Ariel Schulman, jotka vastasivat myös edellisestä osasta ja käsikirjoittajakin on sama kuin kahdessa edellisessä sarjan elokuvassa. Niinpä kun itse olin pitänyt aiempia osia ihan kelpo leffoina, niin luotto siihen, että tämäkin osa saattaisi yltää samaan, oli melko vahva. Valitettavasti kuitenkaan Paranormal Activity 4 ei päässyt ihan edellisten osien tasolle, vaikka sinänsä yritystä riittikin

Kun nämä elokuvat on katsonut vuoden välein, niin onhan siinä ajassa ehtinyt unohtaakin asioita, mutta en ole varma, olisiko asioiden paremmin muistamisella elokuvasta voinut nauttia yhtään sen enempää, varsinkin kun elokuvan aluksi jo kerrottiin aiemmista, viisi vuotta sitten tapahtuneista tapahtumista tämän elokuvan kannalta kaikki oleellinen. Toisaalta sitten tuli sellainen tunne, että ainakin kolme ensimmäistä osaa ovat sen verran samankaltaisia, että jos niitä rupeaisi putkeen katsomaan, niin liika toisto alkaisi kolmannessa osassa jo puuduttaa... mutta se siitä.

Periaatteessa tämä jatkaa tutulla kaavalla eli tapahtumat alkavat melko pienistä asioista, kunnes vähitellen lisätään kierroksia. Siinä mielessä tämä eroaa aiemmista osista, että nyt koko ajan on selvää, että hoitoon tullut Robbie-poika on tavalla tai toisella syyllinen talossa tapahtuviin paranormaaleihin ilmiöihin ja en voinut olla saamatta yhtymäkohtia juuri hiljattain katsomiini Omen-elokuviin. Toisin kuin Omeneissa (tai siis parissa niissä), niin tässä ei kuitenkaan tää lapsilähtöisyys oikein toiminut, vaan lopputuloksena oli hieman laiha keitos. Toki näissä elokuvissa tärkeintä ei olekaan ollut se, mistä tapahtumat juontuvat, vaan mitä ylipäätään tapahtuu, mutta silti, Robbie tapahtumien katalysaattorina oli katsomiskokemusta laimentava ratkaisu. 

Eikä siinä mitään, jos jännitystä olisi riittänyt, mutta ei sitäkään saatu aikaiseksi kuin ajoittain, mutta juuri sen verran kuitenkin, ettei elokuvan nostaminen korkeampaan pistemäärään ollut kaukana. Varsinkin, kun elokuva sai ainakin huijattua minua yhdessä oleellisessa jutussa jättäen sitten taas yhden uuden kysymyksen ilmaan, mutta eiköhän siihenkin saada vastaus myöhemmin, kun eivät nämä elokuvat noudata kronologista järjestystä. Loppuratkaisut eivät aiemminkaan ole olleet kovin vahvoja tässä sarjassa, mutta tämän elokuvan loppu oli toistaiseksi ehdottomasti sarjan huonoin lopetus.

Niin ja jos nostaisi vielä yhden ärsyttävän asian esille: kamerat. Tällä kertaa kamerat olivat pääosin kiinni kannettavissa tietokoneissa, joita oli kiitettävän paljon, mikä kai kertoi jotain tuon perheen elintasostakin ja niinpä niitä oli lopulta joka puolella, minkä lisäksi oli vielä Kinect-kamera, Alexin kännykkäkamera(?) ja Alexin poikaystävän Benin (Matt Shively) kamera, joista viimeksi mainittua ei niin paljon sitten käytetäkään. Normikameran vielä ymmärtäisi, mutta minusta oli varsin keinotekoista se, että kun jotain outoa tapahtui ja Alex meni katsomaan, niin monesti hän kantoi (painavaa) kannettavaansa mukanaan vain siksi, että katsojakin näkisi erinäiset tapahtumat, vaikka eipä minulle tulisi samassa tilanteessa ensimmäisenä mieleen ottaa sitä kannettavaa mukaan vain saadakseni kuvattua jotain ja samaa voisin sanoa kännykkäkamerastakin, jollen olisi ollut juuri silloin käyttämässä sitä. Niin ja kun kerran kamerat nauhoittivat kaiken tietokoneelle, niin Alexilla olisi ollut niin helppoa osoittaa vanhemmilleen, että hänen heille kertomansa asiat oikeasti tapahtuivat, mutta ei, Alex ei ilmeisestikään viitsinyt vaivautua, koska Alexin isä (Stephen Dunham) ei uskonut sitä ensimmäistäkään, mahdollisimman epätarkkaa vilahdusta näyttävää nauhoitetta, vaikka muut tallenteet olisivat näyttäneet paljon selvempiä erikoisuuksia.

Pisteet: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti