tiistai 2. lokakuuta 2012

Lemmenlomalla

Alkuperäinen nimi: Hope Springs
Ohjaus: David Frankel
Käsikirjoitus: Vanessa Taylor
Pääosissa: Meryl Streep, Tommy Lee Jones, Steve Carell
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 100 min


- Kay and Arnold, I'm so glad you are here.
- Well, that makes one of us.


Kay ja Arnold (Meryl Streep ja Tommy Lee Jones) ovat vanha pariskunta, jonka elämästä puuttuu kaikki hohto, ainakin jos sitä kysyy Kaylta. Arnold puolestaan ei näe menossa mitään valittamista, vaikka he ovatkin nukkuneet eri huoneissa jo vuosikaudet. Kay yrittää kovasti lähestyä miestään, mutta tuloksetta, sillä Arnold keksii aina jonkin tekosyyn homman kesken jättämiseen. Eräänä päivänä Kay sitten löytää kirjan tunnetulta parisuhdetohtori Feldiltä (Steve Carell) ja päättää ilmoittaa heidät Feldin parisuhdekurssille, joka pidetään kaukana kotoa Mainen Hope Springsissä. Arnold ei millään tahdo lähteä, mutta vaimonsa toiveita laiminlyöneen nyt sinkun työkaverinsa (Brett Rice) toimittua varoittavana esimerkkinä ja kurssin maksettua 4 000 dollaria Arnold lähtee kuin lähteekin kohti Hope Springsiä, mutta onko Feldistä heidän avioliittonsa pelastajaksi?

Kyllä! Meryl Streep oli tietenkin pääsyyllinen siihen, että tämän menin katsomaan, sillä ilman häntä typerästi suomennettu Lemmenlomalla olisi saattanut jäädä kokonaan katsomatta. Streepistä myös johtui sitten sekin seikka, että tämä oli nähtävä niin pian kuin mahdollista, vaikka skippasinkin viime viikon esityksen, sillä sattuneista syistä Vauvakino-esitys ei oikein houkuttanutkaan (ja töitäkin piti tehdä, toim.huom.). Nyt viikonloppuna saatan lisäksi olla muilla mailla vierahilla, joten elokuvan näkeminen olisi saattanut venyä pitkälle ensi viikkoon, mikä olisi ollut suorastaan tuskallista, mutta onneksi tuli tämä varsinainen ennakkonäytös vielä ennen ensi-iltaa. Siltikään en ollut odottanut tätä ihan samanlaisella innokkuudella kuin Streepin edellistä elokuvaa Rautarouvaa, mikä saattoi johtua tämän elokuvan lajityypistä tai siitä, että syksylle mahtuu pari odotetumpaakin tapausta (Skyfall ja Looper). Joka tapauksessa Lemmenlomalla oli lopulta ihan hyvä tapaus.

Elokuva ei ollut ihan niin härski kuin mitä traileri vähän antoi ymmärtää, mikä oli sinänsä ehkä parempi, sillä tällaisena pikkutuhmana tapauksena saatoin pitää leffasta jopa vähän enemmän. Tarina vaikutti aluksi sellaiselta pikkukivalta suhdekomedialta, vaikka samaan aikaan Kayn ahdistuneisuus näkyikin läpi. Kuitenkaan pieniä yksityiskohtia huolimatta tarinassa ei tapahtunut pitkään aikaan mitään yllättävää, vaan se meni eteenpäin kuin mikäkin ihan hyvin tehty yhden illan viihdepläjäys. Mitä nyt aloin hieman ehkä kyllästyä sen kurssin suhteen soutamiseen ja huopaamiseen, kun täysin arvattavissa nyt oli, että he kuitenkin pysyisivät siellä loppuun asti. Ennen pitkää yllätyksiäkin sitten koettiin ja sydäntäsärkevyydessään yksi tällainen käänne oli sitä luokkaa, että huomasin välittäväni hahmoista enemmän kuin mitä olin kuvitellut, joten se nosti myös elokuvan arvostusta hieman korkeammalle tasolle. En ehkä täysin ymmärtänyt Arnoldin pääasiallista ajatusmaailmaa, mutta voi johtua tästä suuresta ikäerostakin; ehkä kykenen muutamankymmenen vuoden päästä tajuamaan paremmin.

Elokuvan draama/komedia -suhde meni jokseenkin niin, että jälleen kerran - ylläripylläri - hienon roolityön tekevän Meryl Streepin hahmo Kay vastasi avioparin tilanteeseen tuskastuneena vaimona siitä draamapuolesta, kun taas Arnold aiheutti suurta huvittuneisuutta jatkuvana yrmynä, jollaisena Tommy Lee Jones oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Streep. Toki osat välillä vaihtuvat ja Arnoldista löytyy se herkempikin eli vakavampi puoli, kun taas Kaykin huvitti monesti varsinkin silloin, kun hänen ajatuksensa menevät pikkutuhmuuksien puolelle. Yhdessä Streep ja Jones olivat kuitenkin loistava kombinaatio ja tarjosivatkin monet hersyvät naurut. Steve Carell keskittyi olemaan roolinsa vaatima lähes yksi-ilmeinen terapeutti, joten hänestä ei juuri sanottavaa jäänyt.

Pisteitä: 4/5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti