keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Bagdadin varas

Alkuperäinen nimi: The Thief of Bagdad
Ohjaus: Ludwig Berger, Michael Powell, Tim Whelan, ym.
Käsikirjoitus: Miles Malleson
Pääosissa: John Justin, Sabu, Conrad Veidt
Valmistusmaa: Iso-Britannia

Ilmestymisvuosi: 1940
Kesto: 102 min


But she loves the blind man.
Do you call the lisping of two children in the garden love? Love she has yet to learn. But I'm here to teach her.


Bagdadissa suurvisiiri Jaffar (Conrad Veidt) järjestää istuvalle kuninkaalle Ahmedille (John Justin) mahdollisuuden kulkea kansan joukossa tuntemattomana, jotta Ahmed saisi käsityksen kansansa tunnoista, mutta järjestely onkin ansa ja Jaffar pidätyttää Ahmedin hulluna ja varastaa vallan. Ahmed heitetään tyrmään, johon hänen seurakseen tulee varkaana toimiva Abu (Sabu) ja heidät molemmat on tarkoitus teloittaa aamunkoitteessa. Abulla on kuitenkin vartijan avain, joten he pakenevat veneellä Basran kaupunkiin. Siellä he näkevät salaa prinsessan (June Duprez) ja Ahmed ei saa näystä tarpeekseen, vaan hän haluaa nähdä prinsessan uudestaan. He tapaavatkin kerran, mutta toisella kerralla heidän aikeensa pilaa Jaffar, joka kanssa haluaa prinsessan itselleen...

Tuossa viime vuoden huhtikuussa päätin aloittaa uusia keräilymuotoja, kun aloin hankkia kerran kuukaudessa jonkin aiemmin näkemäni elokuvan muut filmatisoinnit sekä jatko-osat (keräily jäi lyhyeen, mutta ehkä jatkan taas lähiaikoina) ja uusintafilmatisointien kohdalla otin määrittelyksi IMDB:n Remake/Remade -listat ja jätin Version of -vaihtoehdot väliin. Satunnaisotannalla ensimmäiseksi remake-katselu osui Bagdadin varkaaseen, josta IMDB mainitsee kaksi uusintafilmatisointia, mutta ainakaan tuolloin viime vuoden huhtikuussa ei löytynyt dvd-julkaisua kuin vain tästä versiosta, josta muun muassa Aladdinin tekijät olivat saaneet vahvoja vaikutteita, ja joka kuuluu muun muassa Martin Scorsesen ja Francis Ford Coppolan suosikkielokuviin. No, vaikka yllättäen vältyinkin liialta vertailulta, niin ihan alkuperäisen elokuvan tasolle tämä vuoden 1940 Bagdadin varas ei yltänyt.

Julkaisun kansi paljasti elokuvan voittaneen kolme Oscaria ja heti elokuvan alettua oli suhteellisen helppo arvata, mistä hyvästä palkinnot oli saatu. Sen verran tehokkaasti elokuva kylpi Technicolor-väreissä ja lavastus oli suorastaan silmiähivelevän kaunista, joten lavastus- ja kuvaus-Oscarit oli helppo poimia. Se kolmas Oscar-pysti menikin sitten erikoistehosteille, sillä Bagdadin varas kuului niihin ensimmäisiin sinistä taustaa hyödyntäneisiin tapauksiin, millä saatiin sitten muun muassa henki (Rex Ingram) ja lentävä matto ilmojen teille, vaikkakin langat olikin hennosti näkyvissä varsinkin sivustapäin kuvatessa. Ihan hyviltä elokuva visuaalisesti näytti vieläkin, vaikka kaikki kokoeroja ilmentävät kohtaukset (esim. hengen ja Abun välillä) eivät olekaan kaikilta osin kestäneet aikaa (iso osa kuitenkin), ja vaikka elokuva suorastaan vilisi klaffivirheitä, mutta nämä olivat loppujen lopuksi pieniä harmeja, sillä kokonaisuus miellytti edelleen silmään.

Itse tarina oli sitten täynnä magiaa ja fantasiaa, joten henkiä, velhoja, mystiikkaa ja taianomaisia esineitä riitti yllin kyllin. Vaikka tiettyjä yhteneväisyyksiä alkuperäisen elokuvan kanssa onkin, niin silti tarina oli ihan erilainen kuin alkuperäinen, mikä oli kieltämättä ihan hyvä ratkaisu tarinan seuraamisen kannalta, mutta kieltämättä samalla tässä tarinassa ei ollut ihan samanlaista lumovoimaa kuin vuoden 1924 versiossa. Alussa kaikki näytti vielä hyvältä ja Ahmedin ja Abun seikkailuissa riitti virta, mutta loppua kohden Kaikennäkevän Silmän jälkeen tuntui siltä, kuin tarinasta olisi kadonnut se paras puhti, ja varsinkaan Jaffar/prinsessa -kuviossa ei tahtonut kunnolla mielenkiinto pysyä yllä. Hieman outona pidin ratkaisua, että pienen johdannon jälkeen elokuvassa päädytään viemään tarinaa eteenpäin takauman kautta, mutta kesken kaiken tästä takaumasta luovuttiin, minkä jälkeen tarina kulkikin yksinomaan nykyhetkessään. Dialogiista pitää kyllä antaa kiitosta.

Kuten yllä sanoin, vältyin aika hyvin vertailemasta elokuvia keskenään, mihin toki auttoi tarinoiden erilaisuus, mutta koska nyt kerran samaa nimeä kantavat, niin näyttelijöitä kyllä tulin vertailleeksi. Vuoden 1924 versiossa Douglas Fairbanks teki todella loistavan roolityön varkaana ja hänestä varmaan johtuikin se seikka, että luulin alussa leveää hymyä näyttävää John Justinia varkaaksi, mutta näin ei ollutkaan, mikä oli ehkä jopa vähän sääli, sillä Abua näytellyt Sabu ei ainakaan ollut Fairbanksin veroinen ilopilleri, vaikka hyvin hänkin suoriutui. Elokuvan vaikuttavin näyttelijäsuoritus löytyi kuitenkin Jaffaria näytelleeltä Conrad Veidtiltä; ehkä hieman kliseemäisen tuntuinen, mutta silti ihan uskottavalta pahikselta hän tuntui.

Pisteitä: 3/5

4 kommenttia:

  1. Eikö tää muka ollu 1001 moviesissa? Muistaakseni ainakin omassa painoksessani. Leffa on kieltämättä hulppean nätti Technicolor-karkkipussi, mutta häviää mennen tullen 1924 versiolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun painoksessa on nimenomaan se vuoden 1924 versio.

      Poista
  2. Enpäs ajatellutkaan, että vanha kunnon Rex Ingram toimii henkenä. No, siitä huolimatta alkuperäisversiota heikompi teos, jonka katselukerrat jäävät yhteen Fairbanksin version toimiessa erinomaisesti kerta toisensa jälkeen. Ja kyllä minunkin kirjassani tuo vanhempi versio näyttäisi olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä minäkin 1924 version otan mieluummin uusintakatseluun kuin tämän, vaikka en minä sano, etteikö joskus heikkona hetkenä tämäkin voisi uudestaan dvd-soittimessa pyöriä.

      Poista