maanantai 17. syyskuuta 2012

Total Recall

Alkuperäinen nimi: Total Recall
Ohjaus: Len Wiseman
Käsikirjoitus: Kurt Wimmer, Mark Bomback
Pääosissa: Colin Farrell, Kate Beckinsale, Jessica Biel
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 121 min


- I want to remember.
- Why?
- So I can be myself, be who I was. 
 

Tämän vuosisadan lopussa maapallolla on enää kaksi asumiseen kelvollista maailmankolkkaa: Iso-Britannian alueella oleva United Federation of Britain (UFB) sekä Australiassa sijaitseva Colony/Siirtokunta. UFB:ssä asuu lähinnä etuoikeutettujen joukko, kun taas Siirtokunnassa duunariosasto, joka käy töissä myös UFB:ssä Maan lävitse kulkevan putken kautta. Siirtokunnassa eivät kaikki kuitenkaan ole tyytyväisiä tilanteeseen ja vastarintaliike tekeekin terrori-iskuja UFB:tä vastaan, mikä saa kansleri Cohaagenin (Bryan Cranston) kiristämään otteita. Douglas Quaid (Colin Farrell) on yksi UFB:ssä töissä käyvistä työläisistä, joka on kyllästynyt samoihin päivästä toiseen toistuviin rutiineihin, joten hän haluaa itselleen uusia muistoja, joita hän saa muistielämyksiä tarjoavalta Rekall-yhtiöltä ja haluaa itselleen salaisen agentin muistot. Pian ollaankin toiminnan keskellä, mutta kuinka totta Quaidin kokemukset ovatkaan?

Siitä on jo useampi vuosi, kun olen viimeksi katsonut alkuperäisen Total Recallin (Unohda tai kuole), joten elokuvan tarina oli pääpiirteittäin pyyhkiytynyt mielestäni (sic!) ja nyt tein tietoisen päätöksen siitä, että en katso tuota alkuperäistä elokuvaa nyt, sillä halusin antaa tälle uudelle Total Recallille mahdollisuuden. Ohjaaja Len Wiseman ei ole kovin monia elokuvia tehnyt ja olikin minulle tuntematon nimi, vaikka ihan mukiinmenevän Die Hard 4.0:n ohjasikin. Trailerien perusteella tämä versio oli näyttänyt ihan mukavalta toimintapätkältä, mutta trailereilla on nyt tapana antaa harhaanjohtavia vaikutelmia, joten pienet epäilykset minulla oli, vaikka Colin Farrell mukana olikin. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä ainakin minulle Total Recall maistui todella hyvin.

Tarina oli siirretty Marsin maisemista kokonaan Maassa tapahtuvaksi, mihin en liiemmin kiinnittänyt huomiota, sillä en osannut kaivata täysin uskollista uusintafilmatisointia varsinkaan, kun meno oli kuitenkin kohdillaan. Tarina nimittäin eteni kovinkin sutjakkaasti, vaikka olikin monin paikoin melko suoraviivaista toimintaa eli toisin sanoen pakenemista, mutta toiminnan pysähtyessä tarjosi myöskin ihan kiitettävää juonenkehitystä. Teemansa(kin) puolesta elokuvassa riitti jännitystä, sillä sitä tuli pohdittua pitkin matkaa, oliko kaikki niin totta kuin näytti vai oliko tapahtumat sittenkin vain Quaidin päähän istutettuja muistoja. Erityisesti kohtaus sen yhden rakennuksen aulassa oli todella kutkuttavan jännittävä, kiitos siihen kohtaukseen hyvin hämäävän dialogin. Kysymyksiin saatiin lopulta vastauksia, mutta vielä silloinkin aivoissa piili epäilys siitä, oliko asiat todellakin niin kuin annettiin ymmärtää. Elokuva myös vastasi kysymyksiin, joita en ollut edes tajunnut pohtia, mistä erityisesti tykkäsin. Vaikka siis juoni ja sen eteneminen saikin minulta kiitosta, niin silti loppuratkaisu oli ehkä hieman tylsä.

Se, mikä minuun etenkin teki vaikutuksen, oli elokuvan visuaalinen puoli, sillä elokuvan tarjoama dystooppinen maailma viehätti minua kaikessa karuudessaankin kovasti ja Siirtokunnasta varsinkin tuli mieleen Blade Runner. Massiiviset mustat futuristiset rakennelmat oli hienosti toteutettuja ja erityisesti pidin siitä, että niiden alta, ympäriltä ja takana näkyi myös nykyajan rakennuksia, vaikka pidinkin esimerkiksi Big Benin näyttämistä jokseenkin alleviivaavalta. Lisäksi elokuva tarjosi tukun hienoja futuristisia laitteita, joita tuskin oikeasti koskaan nähdään, vaikka tavallaan voisivatkin toteutua.

Niin tarinaa kuin visuaalista ilmettä täydentää Harry Gregson-Williamsin musiikki, joka rytmitti elokuvaa erinomaisesti. Mikäs oli tarinallista tai toiminnallista puolta katsellessa, kun Gregson-Williamsin musiikki meni taustalla. Visuaaliseen puoleen lisätunnelmaa tuomisesta hyvänä esimerkkinä kävi tämä sotilasrobottien marssi eri kerroksissa, mikä oli kohtauksena muutenkin mieleeni. Lopputekstienkin aikana piti jäädä hetkeksi vielä saliin sen voimallisen musiikin pauhatessa.

Colin Farrell tekee hyvää työtä pääosassa, eikä Bryan Cranstonkaan yhtään hassumpi ollut, mutta suurin osa näyttelijöistä eivät vain tahtoneet jäädä mieleen. Leffan action-pimuja esittäneet Kate Beckinsale ja Jessica Biel jäivät varsinkin aika sieluttomiksi.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti