tiistai 18. syyskuuta 2012

Tie pohjoiseen

Alkuperäinen nimi: Tie pohjoiseen
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Käsikirjoitus: Mika Kaurismäki, Sami Keski-Vähälä
Pääosissa: Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 113 min


- Mun faija lähti merille kun mä olin kolme.
- Juu. Ja nyt se tuli takas. 
 

Timo Porala (Samuli Edelmann) on arvostettu konserttipianisti, jonka isä Leo (Vesa-Matti Loiri) on lähtenyt tiehensä Timon ollessa 3-vuotias, eikä Timo ole kuullut hänestä 35 vuoteen. Eräänä päivänä konsertista kotiutuessaan Timo löytää sitten vähintäänkin epärehellisen isänsä kotioveltaan ja hieman vastentahtoisestikin päästää Leon sisään. Timon oma elämä on jokseenkin kuralla, sillä hänen vaimonsa Tiia (Irina Björklund) on muuttanut heidän tyttärensä Lumin (Minni Laakso) kanssa Rovaniemelle ja Timon äiti on kuollut aikoja sitten. Leo varastaa vanhan Pontiacin, mutta sanoo Timolle vuokranneensa sen ja pyytää Timoa heittämään hänet susirajan taakse. Timo suostuu, sillä hän kuvittelee sen tarkoittavan vain Kehä III:n ulkopuolelle, mutta heidän matkansa viekin heidät paljon pohjoisemmaksi...

Näin tämän elokuvan trailerin ensimmäistä kertaa joskus keväällä ja siinä samassa syntyi katselupäätös, sillä Vesa-Matti Loirin esittämä Leo tuntui niin hauskalta velmulta, että olihan tämä katsastettava. Mika Kaurismäeltä olin aiemmin nähnyt vain elokuvan Veljekset, josta pidin, joten siinäkin mielessä odotukset olivat, jos nyt ei ihan huipussaan, niin riittävän korkealla kuitenkin. Nyt sitten, kun viimeinkin "ehdin" elokuvaa katsomaan, tein sen siis ilomielin ja Tie pohjoiseen osoittautuikin lopulta ihan kivaksi tapaukseksi.

Elokuva ei ollut ihan niin täyttä komediaa kuin olin kuvitellut, vaan ennemminkin komediallisia aineksia sisältänyt draama. Eihän elokuvassa paljon mitään erikoista tapahtunut, mutta oli kuitenkin ihan kelpo road movie ja menikin hyvin yhden illan viihteestä. Sellainen pikkuseikkailu, jossa isä ja poika tutustuvat toisiinsa samalla, kun vierailevat sellaisten sukulaisten luona, joita jompi kumpi kaksikosta ei ollut ennen nähnyt, jos oli ollut edes tietoinen olemassaolosta tai olinpaikasta ja kuten elokuvan nimestäkin voi päätellä, heidän matkansa vie aina vain pohjoisemmaksi. Vaikka pidinkin erityisesti Timon siskon Minnan (Mari Perankoski) luona vierailusta pitkälti Perankosken loistavan roolityön vuoksi, niin eivät nämä vierailut kovinkaan viihdyttäviä olleet, vaan niillä ennemminkin vietiin verrattain ohutta juonta vain eteenpäin. Parhaimmillaan elokuva olikin silloin, kun Timo ja Leo olivat kaksistaan tien päällä. Yksittäisistä pysähdyspaikoista minua huvitti eniten tämä hotellijakso, jossa vielä nähtiin tietyllä tapaa absurdihko laulukohtaus. Loppuratkaisu oli vähän tylsä.

Se, mikä teki elokuvasta kuitenkin ihan hauskan katsoa, oli Vesa-Matti Loirin esittämä Leo. Joku muistaakseni jossain ehti kehua Loirin roolisuoritusta hänen parhaakseen, mutta vaikka itse en menisikään ihan niin pitkälle, niin kuitenkin parhaimmistoon minäkin sen rankkaisin. Leo on kuin vanhentunut versio Uuno Turhapurosta, mutta silti täysin omanlaisensa hahmo: Velmu ja aina välillä valmis menemään sieltä mistä aita on matalin, mutta kuitenkin Leolla on läpi elokuvan sydän paikallaan ja Timon pyytämiseen autokuskiksi oli selvä syy. Leo oli vieläpä jotenkin salaperäinen hahmo, josta vähän väliä paljastui jotain uutta. Itse asiassa minulla kävi jopa mielessä, onko Leo lainkaan Timon isä, kun faktat tuntuivat välillä menevän sekaisin, ja tämän ajatuksen kautta Leon hahmoa oli kiva tarkkailla.. Samuli Edelmann oli mielestäni hyvä, mutta teki sellaista perusvarmaa työtänsä, eikä siten erottunut edukseen yhtä paljon kuin Loiri. Heidän yhteinen duettonsa Tuomittuna kulkemaan oli kyllä hyvä, mutta pääsi oikeuksiinsa vasta lopputekstien vieriessä.

Mukana menossa: Eija Vilpas, Peter Franzén, Elina Knihtilä, Ada Kukkonen (Sisko tahtoisin jäädä), Aake Kalliala, Kristo Salminen (Salatut elämät) ja Pertti Sveholm

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti