sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Terraferma

Alkuperäinen nimi: Terraferma
Ohjaus: Emanuele Crialese
Käsikirjoitus: Vittorio Moroni, Emanuele Crialese
Pääosissa: Filippo Pucillo, Donatella Finocchiaro, Mimmo Cuticchio
Valmistusmaa: Italia, Ranska

Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 92 min



Suositulla lomasaarella turistien tuomien rahojen lisäksi elinkeino tulee kalastuksesta, mutta siitä saatavat tulot ovat jatkuvasti laskemassa. Filippo (Filippo Pucillo) on nuori kalastaja, joka käy isoisänsä Erneston (Mimmo Cuticchio) kanssa kalastamassa, kun taas niin Filippon setä (Beppe Fiorello) kuin äiti Giulietta (Donatella Finocchiaro) haluavat luopua veneestä, sillä siitä saisi hyvät rahat, mutta Ernesto on aina ollut kalastaja, eikä osaisi olla ja Filippo ei taas halua luopua kuolleen isänsä veneestä. Giulietta antaa ukaasin, että lomakauden päätyttyä vene myydään, mutta siihen asti kalastamisen lisäksi veneellä voidaan kuljettaa myös turisteja, joita majoittuu myös heidän kotiinsa. Heille tulee kuitenkin ongelmia, kun Ernesto pelastaa vastoin lakia laittomia siirtolaisia veneeseensä...

Kinokellarissa on tänä syksynä monia sellaisia elokuvia, jotka tiedän meneväni katsomaan, mutta samalla monta sellaista, jotka eivät juurikaan kiinnosta. Terraferma ei kuulunut kumpaankaan joukkoon, vaan on syksyn ohjelmiston elokuvista ainoa, jonka kohdalla olin vähän kahden vaiheilla, jaksanko mennä katsomaan lainkaan, mutta en osaa havainnollistaa, että miksi. Ehkä minulle oli jäänyt aivojeni pimeimpään sopukkaan muistijälki jostain vuoden takaisesta arvostelusta, sillä minulla oli myös jonkinlainen aavistus siitä, että elokuvassa olisi siirtolaisuusteema (tai sitten Kinokellarin julisteessa nuo ylhäälläkin näkyvät tyypit näyttivät mustilta siirtolaisilta). Anyhow, Terraferma oli Italian ehdokas vieraskielisen Oscarin saajaksi, mutta ei päässyt loppuvaiheeseen asti, enkä sinänsä ihmettele asiaa, sillä vaikka elokuvasta sukeutuikin ihan kelvollinen katsomiskokemus, oli se myöskin aika epätasainen.

Elokuvassa on useampikin henkilö, joiden kautta elokuvaa viedään eteenpäin. Ernestoa kuvataan, kun puhutaan kalastusbisneksistä ja siihen liittyvistä lain kiemuroista. Giuliettaa (yksinään) taas näkee pääasiassa silloin, kun hän viettää aikaa sinne majoittuneiden laittomien siirtolaisten kanssa. Filippo on kuitenkin selkeä keskushenkilö jopa siinä määrin, että hänen tekemistensä kiinnostavuus määritteli myös ympärillä tapahtuvien asioiden hyvyyden, sillä jos Filippolle ei tapahtunut oikein mitään erikoista, tuntui kuin elokuvakin olisi polkenut paikoillaan, mutta vasta sitten kun Filippolle oikeasti tapahtuu jotain, elokuva ottaa tuulta purjeisiin.

Elokuvan alku nimittäin oli tylsä ja vaikka tapahtumissa ei sinänsä ollut mitään luotaantyöntävää, niin ei alkuvaiheessa tapahtunut oikein mitään sellaista, mikä olisi herättänyt aidon uteliaisuuden tapahtumia kohtaan. "Taas" piilotellaan siirtolaisia, mikä ei kuitenkaan tällä kertaa nouse ainakaan aluksi kovinkaan tärkeään rooliin, vaikka taustalla toki näkyy ja kuuluu, mikä lisäksi perheen kalastusbisneksiin tulee tauko viranomaisten toimesta. Kumpikaan näistä juoniaihioista ei noussut arvoon arvaamattomaan, ja itse asiassa minulle tuli sellainen olo, kuin olisin eksynyt väärän elokuvan pariin. Mitä tapahtui Filippolle samaan aikaan? Ei juuri mitään, vaan hän vain ajelee uudella skootterilla, auttelee sukulaisia töissä ja hengailee suunnilleen samanikäisten alivuokralaisten kanssa. Toisin sanoen aika perusmeininkiä, mutta tylsää semmoista, kun ei Filippo hahmonakaan järin suuria tarjonnut.

En edes tajunnut elokuvan olevan niinkin paljon Filippon varassa ennen kuin Filippo joutui itsekin käsittelemään suhdettaan siirtolaisiin moraalisesti hyvin epäilyttävän teon kautta, minkä jälkeen Filippo hahmona muuttuu vakavampaan suuntaan ja tulee kunnolla näkyväksi. Tämän jälkeen saaren muutkin tapahtumat ottavat astetta synkemmän sävyn ja tuo mukaan sellaista syvyyttä, jollaista olin kaivannut jo paljon aiemmin. En sano, että elokuva olisi varsinaisesti koskettavaksi muuttunut edes loppuvaiheessa, mutta enemmän siihen suuntaan mentiin kuin mitä alkupuolella koettiin, mistä kyllä pidin aika paljon. Tämä selvästi tummempi loppujakso olisi saanut kyllä olla pidempi. Loppuratkaisu oli ihan kiva.

Elokuva selvästi yrittäää herättää katsojien sympatiat puolelleen siirtolaisteemallaan, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Ongelma onkin ehkä siinä, että oikeastaan elokuva ei kerro mitään uutta, vaan ainoastaan yhden version tuhansista ja tuhansista laittomille siirtolaisille tapahtuneista kauheuksista, mitkä tarkennuksen vuoksi tässä elokuvassa jätettiin paria kertaa lukuun ottamatta melko alhaiselle tasolle.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti