keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ted

Alkuperäinen nimi: Ted
Ohjaus: Seth MacFarlane
Käsikirjoitus: Seth MacFarlane, Alec Sulkin, Wellesley Wild
Pääosissa: Matt Wahlberg, Mila Kunis, Seth MacFarlane
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 106 min


- There's a shit on the floor!
- Or, or, or, maybe the floor is on the shit.


Yksinäinen pikkupoika John Bennett (Matt Wahlberg, Bretton Manley, Colton Shires) saa joululahjaksi nallekarhu Tedin (Seth MacFarlane, Zane Cowans) ja toivoisi, että Ted osaisi puhua. Kuinka ollakaan, toive toteutuu ja Tedistä tulee elävä nallekarhu. Sana leviää ja pian Tedistä tulee suurjulkkis, jonka julkisuusarvo putoaa kuitenkin ajan myötä. Johnia Ted ei hylkää, eikä Ted hylkää Johnia, vaan he lupaavat pysyä ystävinä loppuun asti. Johnin aikuistuessa Tedkään ei jää lapsenkaltaiseksi, vaan aikuistuu siinä sivussa ja Tedistä tuleekin melko härski tapaus. Johnin tyttöystävä Lori (Mila Kunis) alkaakin saada tarpeekseen Tedin tempauksista ja Johnin onkin valittava Lorin ja Tedin väliltä...

Minulle tuli tästä Family Gun luojana tunnetun Seth MacFarlanen ensimmäisestä täyspitkästä elokuvasta Tedistä ensimetreiltä mielleyhtymä viime vuonna julkaistuun Pauliin, jossa oli jokseenkin rääväsuu avaruusolio Paul, ja Ted vaikutti jokseenkin samanhenkiseltä tapaukselta, nyt vain avaruusolio oli vaihtunut pehmoleluun. No, tuosta Paulista en saanut niin paljon irti kuin olisin toivonut, joten ajattelin, että jos tämäkään ei iske, niin jätän nämä härskit fantasihahmoelokuvat nuoremmille leffakävijoille, joille nämä elokuvat onkin luultavasti enemmän suunnattu; ainakin minusta tuntuu, että Paulista olisin saattanut teininä pitää enemmänkin. No, Ted kuitenkin pelasti minut pulasta ollen sittenkin oikein katsottavaa kamaa, joten ehkä minullakin on vielä toivoa.

Olin ajatellut tarinan olevan luokkaa lapsi hylkää leikkinallensa, joka kaikkien muiden tietämättä onkin elävä, kunnes aikuisena löytää nallen jostain muuttolaatikosta uudelleen, mutta mitä vielä: Ted oli alusta asti kaikille hyvinkin elävä, joten minkäänlaista hylkäystä ei pääse tapahtumaan, mikä oli sinällään aika piristävää. Mitään superhyperhienoa tarinaa elokuva ei kuitenkaan tarjonnut, sillä hahmojen aikuistuttua kävi ilmiselväksi, että aika perinteinen "minä tai hän" - komedia tässä oli luvassa sillä erotuksella, että "hän" nyt sattui olemaan nallekarhu eikä esimerkiksi lemmikki. Toisaalta Ted toi mieliin mieleen myös kaverikomedioiden sen ääliömmän/ärsyttävämmän osapuolen Johnin ollessa se rauhallisempi ja... no vakaampi osapuoli. Tedin fanin Donnyn (Giovanni Ribisi) tehtyä ensiesiintymisen loputkin juonenpalaset loksahtivat paikoilleen, vaikka pieniä yllätysvetoja siellä täällä nähtiinkin. Tämä ei sikäli haitannut, sillä tarina oli kuitenkin rakennettu ihan seurattavaan muotoon ja elokuvan parissa oli oikeasti hauskaa varsinkin, kun Tedkin osasi vakavoitua tarpeen tullen, eikä jäänyt yksiulotteiseksi naurattajaksi.

Tärkein syy elokuvan viihdyttävyyteen löytyi sen huumorista. Traileri lupasi jokseenkin alapääpainotteista kokonaisuutta, mutta oli tässä kieltämättä paljon muunkinlaista menoa. En nyt sanoisi elokuvan huumorin olleen poliittisesti kauhean epäkorrekti, vaikka eri kansallisuuksien suhteen vähän vinoiltiinkin, mutta niin nopeasti nämä sivallukset olivat ohi, ettei niihin osannut liiemmin kiinnittää huomiota. Törkeää elokuvan huumori kyllä oli ja sellaisena monesti ihan nautittavaa. Ihan kaikki pilvenpolttovitsit ja vastaavat, usein Tedin vastuulla olleet läpät eivät naurattaneet, mutta yleisesti ottaen hymyssä suin tätä katsoin ja paikoitellen  nauratti paljonkin. Yksi huumorin toimivuuden kannalta tärkeä tekijä oli tietty yllättävyys eli vaikka kuinka olisi yrittänyt varautua kaikkeen, niin pian tuli jokin tapahtuma/dialogi täysin puskista niin, että nauru raikaa ja kunnolla; jo alun Apache-vitsi oli hyvä esimerkki tästä. Loppuun oli kuitenkin säästetty elokuvan parhaat vitsit. Elokuva lepäsikin pitkälti juuri huumorinsa varassa, mutta silti olisin kokonaisuutena kaivannut hieman lisää terävyyttä vitseihin, sillä nyt jäätiin korkeammasta pistemäärästä vain nipin napin.

Mukana menossa: Norah Jones, Ted Danson ja Tom Skerritt

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti