tiistai 11. syyskuuta 2012

Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3

Alkuperäinen nimi: Spider-Man 3
Ohjaus: Sam Raimi
Käsikirjoitus: Sam Raimi, Ivan Raimi, Alvin Sargent
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2007
Kesto: 133 min


- You came.
- Looks like just in the nick of time. 
- A couple of minutes ago wouldn't have been so bad either.


Peter Parkerilla (Tobey Maguire) menee lujaa. Hän seurustelee Mary Janen (Kirsten Dunst) kanssa ja lisäksi hänen alter egonsa Spider-Man/Hämähäkkimies on juhlittu sankari. Parker meneekin katsomaan M.J.:n uutta näytelmää, jossa on myös Parkerin salaisuuden tietävä entinen ystävä Harry Osborn (James Franco), joka ei ole vieläkään unohtanut kaunaansa Spider-Mania ja siten myös Parkeria kohtaan. Esityksen jälkeen Parker ja M.J. menevät kuhertelemaan metsään ja sinne putoaa heidän huomaamattaan meteori, josta putoaa salaperäinen musta tahmamainen olio, joka takertuu Parkerin moposkootteriin heidän ajaessa pois metsästä. Samaan aikaan toisaalla vankikarkuri Flint Marko (Thomas Haden Church), jolla on yllättävä yhteys Parkereihin, pakenee poliiseja ja joutuu siinä tiimellyksessä täynnä hiekkaa olevaan kuoppaan, jossa tehdään salaista koetta. Niinpä Spider-Man saa pian taistella tuota mustaa mönjää, Markosta tullutta Sandmania/Hiekkamiestä sekä myöskin Harryn uutta identiteettiä New Goblinia vastaan...

Tämän kolmannen osan katsomista viivyttivät niin edellisen osan lisämateriaalit kuin viikonlopun reissailukin*, mutta tulipahan viimein katsottua. En tiennyt tästä trilogian päätösosasta paljoakaan, mitä nyt muistin ainakin elokuvan julisteen, mistä oli pääteltävissä ainakin jotain elokuvan tapahtumista, mutta edelliset osat olivat olleet kuitenkin sen verran viihdyttäviä, että luotto pelasi tämänkin osan kohdalla kohtuuhyvin. No, vaikka Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3 saikin saman pistemäärän kuin edellinen osa, niin silti on todettava, että tämä kolmas osa oli myöskin trilogian heikoin.

Tarina oli periaatteessa ihan seurattava, mutta siinä oli yksi iso vika: siihen oli ympätty ihan liikaa tavaraa. Toisin sanoen tarina poukkoilee sinne tänne seuraten useampaakin sivupolkua yhdistyen lopulta sinänsä ihan kelvollisella tavalla. On Peter Parkerin suhdesotkuja, on Parkerin ja Harryn nahistelua, on Sandmania, on tämän mönjän olemassaolo ja sen seuraukset, on Parkerin työpaikan vaarassa oleminen ja on vaikka mitä. Välillä osa näistä juonista jääkin kunnolla piiloon, kun vähäksi aikaa keskityttiin muihin tarinapolkuihin ja tämä jos mikä pisti vähän väsyttämään, kun näki selvästi useimmiten, kun tietty tarinapolku pistettiin jäähylle. Yksittäisistä tarinan osasista heikkouksiin kuuluivat ehdottomasti tämä muistinmenetysjuttu sekä se, kuinka paljon Harryn hovimestari (John Paxton) olikaan tiennyt kaikki edeltävät vuodet ja antanut Harryn silti kärsiä kostonhimossaan. Lisäksi elokuva kirjoittaa ainakin osin uusiksi erästä ensimmäisen osan käännettä, mikä on aina vähän plääh. Niinpä ihan kiinnostavista lähtökohdista huolimatta kokonaisuus jää vähän miinuksen puolelle.

Muistelemieni mainosjulisteiden ja muun aikalaissälän perusteella olin luokitellut näitä elokuvia näkemättä tämän osan aiempia osia synkemmäksi johtuen tietenkin siitä mustasta Hämis-puvusta ja siten Hämiksen tummemmasta puolesta ja onhan se tunnustettava, että synkempi on. Ikävä vain todeta, että vain hitusen verran, sillä mukana oli edelleen aimo annos huumoria, mikä vei siitä ajoittaiselta synkkyydeltä tehoja, vaikka ei tästä sellaista fiilistä tullutkaan, että elokuvaa olisi haluttu tehdä vain synkäksi.

Toimintaosuuksissa sentään oli vähän jytyä ja itse asiassa pidinkin suurimmassa osasta niistä. Mitä parasta, osa hahmoista olivat jo tuttuja, joten ensimmäistä toimintakohtausta ei tarvinnut odottaa mitenkään liian kauan. Toki Spider-Manin ensimmäinen yhteenotto oli kuvattu ainakin siellä kujalla pääosin CGI:llä, mikä kyllä pisti pituutensa vuoksi häiritsevästi silmään, mutta oli siitä huolimatta ihan kivaa katseltavaa. Kuitenkin se seikka, mikä nosti elokuvan pisteet kahdesta kolmeen, oli elokuvan lopputaistelu, joka sisälsi monia minulle positiivisia elementtejä, eikä itse taistelutkaan ihan huonoja olleet.

Minun on tunnustettava, että vaikka ainakin jossain määrin pidänkin itseäni nörtähtävänä, niin minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia supervoimia, joten en voi oikeasti tietää, millaista on olla nörtti supersankari. Siitä huolimatta on todettava, että tämän elokuvan yksi eniten laimentava seikka oli itse Peter Parker. Hänelle oli todellakin noussut kusi hattuun ja oli ylpistynyt toden teolla ja aina kun hän kuulikin puhuttavan Hämiksestä, hän ei suinkaan iloinnut siitä, että puhujat eivät tienneet oikean Hämiksen olevan hyvinkin lähellä, vaan siitä, että hänestä puhuttiin. Hän ei ollut vain yleisön palvelija, vaan oikeasti kylpi valokeilassa ja siten hänestä tuli hyvin vastenmielinen tyyppi, vaikka velvollisuutensa hoitikin silloin kun sen aika oli. Odotin, että musta hämispuku olisi tuonut hahmoon jotain synkkyyttä, mutta oikeasti se teki Parkerista vain entistäkin ärsyttävämmän, vaikka kieltämättä kohtaus lehden toimituksessa olikin yksi elokuvan parhaimmista... jo siksikin, että Parker teki mielestäni ainoan oikean ratkaisun. Toki hahmo oli juuri tällaiseksi haluttu tehdä ja Tobey Maguire tekee hyvää työtä (siksi se kai ärsyttikin), mutta pidin aiempien elokuvien Peter Parkerista enemmän. Pidätän itselleni oikeuden mielipiteenmuutokseen, jos joskus itse saan supervoimia ja saan tietää, miltä se oikeasti tuntuu. 

Myöskään Mary Jane ei ollut entisen veroinen, sillä nyt hän oli melkein koko elokuvan ajan kuin mikäkin angstaava teini. Kuka sellaista jaksaa? Onko Sandman parempi pahis kuin Green Goblin, sitä en tiedä, mutta ainakin edellisen osan Dr. Octopusia rutkasti mielenkiintoisempi, joten häneen liittyvät toimintakohtaukset olivat ihan mannaa. Venom (Topher Grace) taas jäi sen verran myöhäiseksi hahmoksi, ettei hänestä tahtonut saada oikein kunnon otetta, mutta hieman yksipuoliselta hän pahiksena vaikutti.

Loppuhuomiona mainittakoon, että tietää, että elokuvassa on jotain vialla, jos jossain vaiheessa elokuvaa alkaa - en siis miettinyt asiaa ennen leffan alkua - vain odottaa, että millaisessa roolissa Bruce Campbell on tällä kertaa ja täytyy sanoa, että hänellä oli yksi elokuvan hauskimmista tapauksista ja eittämättä hänen hahmonsa näiden Hämis-leffojen sisällä se paras.

Mukana menossa: J.K. Simmons, Elya Baskin (Ihmemies MacGyver), James Cromwell, Gregg Daniel (Beverly Hills 90210) ja Stan Lee.

Pisteitä: 3/5

*Koska tämänkin elokuvan julkaisu sisältää runsaasti lisämateriaalia, olin ajatellut, että kävisin sitten niiden katselun ohella elokuvissa, mutta ainakin tältä päivältä leffakäynti jäi välistä, kiitos flunssan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti