maanantai 3. syyskuuta 2012

Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2

Alkuperäinen nimi: Spider-Man 2
Ohjaus: Sam Raimi
Käsikirjoitus: Alvin Sargent
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2004
Kesto: 130 min


- Hey, you might wanna take it easy there, buddy.
- What, it's a party... wouldn't you be drinking if you lost a bundle on some crackpot who you thought was gonna take him with you to fame and fortune? Not to mention your friend the bug.


Spider-Manin aka. Hämähäkkimiehen hommat rasittavat Peter Parkerin (Tobey Maguire) elämää hirveästi, sillä hän tuntuu myöhästyvän niin työtehtävistään kuin luennoiltaankin ja sosiaalinen elämäkin on vähän niin ja näin. Hän saakin potkut töistään pitserian lähettinä, mikä ei osu hyvään saumaan, sillä Parkerilla on myös laskuja maksettavanaan. Kaksi vuotta Green Goblinin eli Norman Osbornin (Willem Dafoe) kuoleman jälkeen hän saapuu syntymäpäivilleen tätinsä Mayn (Rosemary Harris) luokse, jossa häntä on vastassa myös Mary Jane (KIrsten Dunst), jonka perään Parker salaisesti edelleen haikailee, sekä hänen paras kaverinsa Harry Osborn (James Franco), joka edelleen janoaa kostoa Hämähäkkimiehelle isänsä kuoleman johdosta. Parker on myös tekemässä tutkielmaa idolistaan tohtori Octaviuksesta (Alfred Molina), joka on saavuttamassa läpimurtoa fuusioenergian aikaansaamiseksi. Koe menee kuitenkin pahasti pieleen ja Octaviuksen vaimo Rosie (Donna Murphy) kuolee ja koe saa myös Octaviuksen sekaisin ja hänestä tulee Doctor Octopus / Tohtori Mustekala, joka tekee kaikkensa saadakseen työnsä viimeisteltyä...

The Amazing Spider-Man jäi aikataulullisista syistä kesällä väliin, vaikka aikeissa olikin elokuva mennä katsomaan. En ole ollut hahmosta niin erityisen kiinnostunut (verrattuna esmerk. Batmaniin), mutta semikiinnostavana kuitenkin ja tuo elokuva vaikutti ihan mukiinmenevältä. Sam Raimin ensimmäisen Spider-Manin katsoin vuosia sitten, mutta nyt viime viikolla uudestaan muistin virkistykseksi ja hyvä että katsoin, sillä sen lisäksi, että sain tapahtumat palautumaan mieleeni, löysin kuin löysinkin Spidusta/Peter Parkerista ominaispiirteitä, joista pidin. Näitä kahta muuta Raimin Spider-Mania en ollut kuitenkaan nähnyt ennen ja ainakin tämä Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 - joka kylläkin pidennettynä versiona kulki nimellä Spider-Man 2.1 - oli ihan hyvä tapaus.

Alussa saadaan oikein hyvä kuvaus Peter Parkerin nykykuulumisista ja niin huonosti hänellä tuntui menevän, että sitähän rupesi vähän jopa jännittämään, miten Parkerille oikein tuleekaan käymään. Parker kun tuntui pyörivän hyvin tutunoloisten ongelmien ympärillä, joista suurin osa liittyi rahaan, joten häneen oli tavallaan helppo samaistua. Ensimmäisen osan perusteella oli kuitenkin arvattavissa, ettei tämäkään elokuva olisi välttämättä loppu hyvin, kaikki hyvin -tyylinen, joten Parkeria kävi vähän jopa sääliksi varsinkin, kun Parker rakasti naista, jota ei voinut saada salaisen identiteettinsä vuoksi. Voi raukkaa! Peter Parker hahmona kuitenkin jostakin syystä vetoaa minuun kovastikin, vaikka supersankariminänsä ehkä turhankin tavallinen supersankari olikin.

Itse tarinakin oli ihan mielenkiintoinen, vaikka Doctor Octopus ei ihan Green Goblinin veroinen pahis ollutkaan siitä huolimatta, että Alfred Molina ihan hyvää työtä tekikin. Vaikka Spider-Man olikin sielultaan hyvinkin haavoittuvainen, niin siitä huolimatta elokuva oli loppujen lopuksi aika perinteinen - ja kieltämättä ihan viihdyttävä - supersankaritarina, jossa hyvis ja pahis taistelee kerran jos toisenkin ennen kuin päästään siihen suureen lopputaisteluun, joka tällä kertaa olikin ehkä hieman laimea ja olikin syynä siihen, että elokuva jäi korkeammasta pistemäärästä. 

En tiedä, kuinka moni on saanut sarjiksissa tietää Hämiksen identiteetin, mutta hieman ehkä kaiversi se, kuinka monelle asia selvisi tässä toisessa osassa, mutta eihän näillä paljastuksilla ollut muuta syytä kuin petaamaan sarjan kolmatta osaa, joka selvästi oli jo suunnitteilla tämän valmistuessa, ja jonka katsomista odotankin nyt tämän myötä ehkä aiempaa hitusen enemmän. Niiden kymmenien junamatkustajien vakuuttelut hiljaa pysymisestä olivat ehkä nolointa ikinä, sillä ihan kuin kaikki näinkin suuren salaisuuden tietävät osaisivat pitää turpansa kiinni riippumatta siitä, pelastiko Hämis heidän nahkansa tai ei.

Katsoin tosiaan sen pidennetyn version eli ns. 2.1-version, jossa oli kahdeksan minuuttia lisämateriaalia ja jälkikäteen sitten teatteriversiota näkemättä tarkistin, mitä kaikkea tähän oli lisätty ja eipä nämä lisäilyt kauttaaltaan kovin tarpeellisia olleet, mutta yksi lisätty kohtaus oli kyllä hauska, ja se kevensi tunnelmaa kivastikin ja kyseessä oli tämä kohtaus, jossa muutenkin yhden elokuvan parhaimmista suorituksista tekevä J.K. Simmons leikkii roolihahmossaan päätoimittaja Johnsonina Hämispuvulla; fantastinen kohtaus fantastiselta hahmolta!

Mukana menossa: Bruce Campbell, Daniel Dae Kim (Lost), Elya Baskin (Ihmemies MacGyver) ja Emily Deschanel (Bones).

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti